Äidin Ääni

Joskus viime marras-joulukuun vaihteessa kun uutisissa nousi esille äitien kehittämät "hätäkahvit" (YLEltä löytyy esim. juttu: http://yle.fi/uutiset/aidit_turvautuvat_toisiinsa_facebookissa__hatakahvit-koodi_tuo_apupartion_kotiin/7652393), perustettiin Kuopiossa myös erilaisia Facebook-ryhmiä, jonka tiimoilta etenkin Kuopion äitien apupiiri keräsi hirmuisen läjän äitejä jäsenikseen. Ilmiö on ollut musta ihana seurata: vaikka itseltäkin löytyy läjä aivan upeita ystäviä, on iso osa heistä levittäytynyt ympäri Suomea ja osa on puolestaan aivan erilaisessa elämäntilanteessa. Äitiys on välillä aivan hirvittävän yksinäistä puuhaa. Mulla on paljon harrastuksia ja opinnoissakin riittää puuhaa, joten "kodin ulkopuolisia" kontakteja tulee väkisinkin - ja siltikin välillä apeuttaa! Voin vaan kuvitella millaista olisi, jos kaikki aika tulisi vaan kotona lapsen kanssa vietettyä - toki joillekin se sopii paremmin ja toisille vähän huonommin, mutta silti jokainen varmasti kaipaa välillä toista aikuista ihmistä, jolle keskustella "järkeviä". Kaikenlaista toimintaa toki pienten lasten äideillekin tarjotaan, mutta kaikki ei löydä niistäkään paikkaansa: lähteminen voi tuntua vaikealta tai olla sitä ihan konkreettisesti aikatauluista tai kulkemisista johtuen, uusien ihmisten kohtaaminen voi tuntua hankalalta ja perhekerhot kuppikuntaisilta ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Internetin välityksellä voi olla jopa helpompaakin sopia asioita, melko spontaanistikin: "Ollaan menossa puistoon lasten kaa iltapäivällä, haluisko joku tulla seuraksi?" Ja kaikenlaista tapahtumaa ja seuraa ja apua onkin Äitien apupiirin kautta annettu ja tarjottu - yksi näistä ideoista oli kuoron perustaminen!
Joku aloitti keskustelun siitä, kuinka olisi kiva päästä laulelemaan, mutta ei tiennyt mihin mennä ja lasten kanssa on aikataulujen sovittelu niin hankalaa ja yhä useampi siihen yhtyikin, kunnes joku huomasi, että hei, meitähän on niin monta, että saataisko me oma kuoro kasaan?

Vaikka Jari Sarasvuosta en ihan kamalasti välitäkään, on mieleeni jäänyt ikuisesti hänen lauseensa "kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella" (vooooi, mun elämä olis varmaan niin paljon helpompaa jos muistaisin erilaisia lainauksia!) - oma historia on vienyt musiikkiluokalle ja musiikkipainotteiselle lukiolinjalle ja musiikkiopistoon ja kaiken tämän ajan laulaminen on seurannut minua kamalana riippakivenä! En ole mitenkään lahjakas laulaja, eikä äänikään ole kummoinen - nautin kuitenkin laulamisesta, silloin kun kukaan ei kuule. Suihku kai lienee se vakkarimesta monille, minut mukaan lukien :D Kuitenkin, kouluaikoina laulaminen oli pakko - oli vaikka minkälaista kuorokokoonpanoa ja vaihtoehtoja juuri ei ollut (paitsi kesäduunissa kesämuusikoissa perustettiin poikien kaa hääbändi ja jännästi meidän treenit sattui päällekkäin kuorotreenien kaa, en ollut ainoa jota pakko kammotti...) ja siitä jäi jonkinlainen inhotus koko puuhaa kohtaan. 
Sopivasti vuodenvaihteen ja uuden vuoden tavoitteiden myötä totesin, että tässä olis nyt se seuraava epämukavuusalue valloitettavaksi ja ilmoittauduin toisten äidien mukaan kuoroilemaan! Tavoitteena oli pitää kuoro "matalan kynnyksen" porukkana - koska kaikki olemme äitejä, on lastenhoito ja sen järjestäminen haaste itse kullekin. Siksi tärkeää olikin, että lapset ovat myös tervetulleita mukaan harjoituksiin. Vaikka ensisijaisesti jokainen koittaakin järjestellä lapsilleen hoidon kuoron ajaksi, oli tärkeää ettei kenenkään tarvitse jäädä harjoituksista pois sen takia ettei lapsenvahtia järjesty ja mukana on ollutkin kaikenlaista vipeltäjää vauvoista teini-ikäisiin. Kevään mittaan pohdittiin kuorolle nimeä useaankin otteeseen, mutta lopulta päädyttiin nimeen Äidin Ääni, joka yhdistykselle oli jo rekisteröity.

Ennen kuin ekoihin treeneihin edes ehdin, alkoikin päätös vähän hirvittää mutta onneksi menin! On ollut kuitenkin aivan huippuhauskaaa laulaa ja eilen meidän porukalla olikin ihka ensimmäinen julkinen esiintyminen! Eilen oltiin tosiaan Matkuksen Ikean ravintolassa laulamassa ja allekirjoittaneelle jäi tosi positiiviset fiilikset! Kaikki ei mennyt ehkä ihan täydellisesti (vaikka milloinpa menisikään), mutta päällimmäiseksi mieleen jäi silti palo päästä uudelleenkin esiintymään! Jännitystä oli koko poppoolla vähän ilmassa, sen verran vakavan näköisiä leidejä valokuvissa näkyi :D Mutta tollaset jutut nyt alkaa helpottaa ajan kanssa, kun kuorolla kasvaa kokemusta esiintymisestä ja rutiini biiseihin alkaa muodostua. 
Ja niin iloinen kuin olenkin siitä, että olen löytänyt ilon laulamiseen aivan erilailla kuin koskaan ennen, olen vielä kiitollisempi siitä, että olen saanut niin valtavan porukan upeita naisia elämääni lisää! Vaikka ollaan vasta joitakin kuukausia tunnettu, tai pikemminkin ollaan koko ajan pikkuhiljaa paremmin tutustumassa, on harjoituksissa yhdessä niin naurettu ja itkettykin. Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo meidän poppoolle tullessaan! :)



PS. Ollaan jo niin skenejulkkiksia, että YLEltä löytyy pieni uutinen: http://yle.fi/uutiset/aitien_facebook-apupiiri_poiki_oman_kuoron_kuopiossa_ei_yleensa_perusteta_toisia_kuulematta/7987602