Lukunurkassa: Marie Kondo - The Life-Changing Magic of Tidying Up: The Japanese Art of Decluttering and Organizing

Kaikesta elämäni epäjärjestyksestä huolimatta (tai juurikin sen vuoksi) seuraan innostuneesti erilaisia blogeja ja sivuja, joilla käsitellään organisointia ja järjestämistä. Tänä vuonna noissa piireissä onkin käynyt kohina KonMari-metodista, jota kohtaan omakin mielenkiintoni alkoi heräilemään niin monen hehkutettua aikaansaamiaan tuloksia!

Metodi pohjautuu professional organizer (ammattijärjestäjä lienee suomenkielinen vastine, jota en oikein ole tottunut vielä sisäistämään) Marie Kondon työtapaan. Kondo on erittäin suosittu ja kuuluisa etenkin kotimaassaan Japanissa ja maine onkin kiirinyt hänen kirjansa ”The Life-Changing Magic of Tidying Up” myötä ympäri maailmaa. Suomennettuna teos ilmestyi myös tänä vuonna (KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika. Bazaar 2015). Itse tartuin teokseen englanninkielellä, tai en itseasiassa edes konkreettisesti tarttunut vaan löysin äänikirjan internetin kautta. Koska oon vähän epäileväinen aina tälläisiä joukkohysterioita kohtaan, ajattelin että tämä oli paras malli kirjaan tutustua – tavaran vähentämisen nimeen vannova Kondo tuskin arvostaisi kirjan sullomista hyllyyni jos se osoittautuisi tarpeettomaksi!

Mikä KonMarissa poikkeaa sitten ”normaaliin” organisointiin verrattuna? Hänen tyylinsä on erittäin kokonaisvaltainen ja ehdoton. Kotiin on tervetulleita ainoastaan asiat, jotka tuottavat iloa.

Iloa toki on monenlaista – ilo voi esineiden kohdalla tarkoittaa sitä, että ne helpottavat arkea ja tuottavat ilonsa sitä kautta. Tai sitten ovat omistajalleen niin rakkaita syystä tai toisesta, että jaksavat sykähdyttää joka kerta. Kuitenkin, Kondo painottaa ilon kokemusta juuri tässä hetkessä. Kodissa ei ole tilaa asioille, joille ehkä joskus tulevaisuudessa saattaisi olla käyttöä sikäli kun tähtien asento on oikea (kellä ei näitä löytyisi etenkin vaatekaapista?!?) eikä myöskään menneisyydelle, jota säilytetään tottumuksesta tai velvollisuudesta.  Tavaralla on aina tehtävä, se ei ole itseisarvo. Kondon tapa raivaamiselle on yksinkertaisuudessaan vaativa: joka ikinen omistamasi asia käy kädessäsi - samalla kun punnitset, tuottaako se iloa vai ei. Tämä onkin se elämänmullistava osuus hänen metodissaan: kun kaikki tavarat on käyty läpi, on kodissasi ainoastaan iloa tuottavia asioita. Ja näitä asioita ihmiset vaalivat, joten ne löytävät paikkansa koska haluat säilyttää niitä hyvin. Kun turhista tavaroista on päästy, on järjestäminenkin helppoa.

Kondo esittää teoksessaan paljon käytännön esimerkkejä niin omasta elämästään, kuin asiakkaidensakin tilanteista, joista löytyy huumorin lisäksi paljon ajattelunkin aihetta. Se, että tuhlasit ison osan palkastasi vuosia sitten mekkoon, jota käytit ehkä kerran (jos sitäkään) ja se voisi olla joskus ehkä tarpeen - ei mene läpi KonMarissa! Kirjan edetessä olikin jännä miettiä kuinka paljon tunteita tavaraan liittyy. Edellä mainitussa esimerkissä esimerkiksi syyllisyyttä huonosta ostoksesta ja rahankäytöstä. Kondo kuitenkin painottaa, että ihmiset tekevät tavaran suhteen virheitä ja niillekin on paikkansa – opit sen, että mekko ei ollut sinulle sopiva! Katumuksen aiheuttaman syyllisyyden sijaan on parempi laittaa se eteenpäin, jolloin se ehkä pääsee tuottamaan iloa seuraavalle omistajalleen, samalla vapauttaen sinut syyllisyydentunteesta joka valtaa aina nähdessäsi sen vaatekaapin perällä roikkumassa...

Kondon metodi käykin tarkkaan läpi niin vaatekaapin kuin muutkin elämän osa-alueet ja antaa valmiin toimintajärjestyksen niiden läpikäymiseksi – täytyy todeta että tietyllä lailla ihastusta ja kummastusta aiheutti Kondon toteamus, että ei hän osaa selittää miksi järjestys on tämä, se on vaan todettu toimivaksi ja siksi se on myös niin tehtävä :D

Samalla lailla ihastusta ja kummastusta herättää ylipäätään Kondon tyyli puhua tavarasta hyvin sentimentaaliseen ja elollistavaan sävyyn. Vaikea sanoa kuinka paljon tälläiseen vaikuttaa kieli ja kulttuuri, samoin kuin näihin liittyen käännöstyö. Esimerkiksi hän kertoo sukkien säilyttämisestä ja puhuu kuinka ne ovat tehneet rankan työpäivän kulkiessaan jaloissasi ja kuinka niiden pitää päästä lepäämään – kun tähän tyyliin tottui, ei se ainakaan allekirjoittanutta häirinnyt, mutta kirjan saaman palautteen perusteella se osaa lukijakunnasta (ainakin jenkkiryhmissä) ärsyttää ja pahasti.

Kirjan innoittamana päätin kuitenkin testata KonMari-metodin vaatekaappiini ennen viimeisintä muuttoa – kuinkas sitten kävikään? Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

PS.Kondo kehottaa oikeastikin hankkiutumaan eroon kirjastaan, kun siivous on hoidettu – kirja on tuolloin tehnyt tehtävänsä, eikä sitä kannata jättää hyllyyn pesimään!

Sataa, sataa ropisee

Tämä kesä jää mieleen kyllä kertakaikkisen apeana säidensä puolesta ja tälläkin hetkellä vietän heinäkuista päivää möllöttämällä koneen ääressä pohtien onkohan meillä villasukkia jossain. Bobby on viettämässä päivää ukin kanssa ja kotona on ihanan hiljaista! Ehtii vähän keräämään ajatuksiaankin tämän blogin osalta. Mua harmittaa, koska mulla on pää aina ideoita täynnä aiheita ja tekstejä, mutta ajanpuute ja itsesensuuri iskee aina päälle - oon tykännyt aina kirjoittaa, mutta laitan siihen itselleni niin kauheet paineet että jäädyn täysin näppäimistön äärellä. Kuitenkin kaiken tekstin tuottamiseen liittyy tietynlainen keskeneräisyyden hyväksyminen, koska valmista ja täydellistä ei tule koskaan, täytyy vaan yrittää tehdä sellaista, johon juuri siinä tilanteessa pystyy.

Keskeneräistä on myös kotona. Loppupäivät entisessä kodissa oli melkoista hulinaa kun samanaikaisesti meillä fixattiin sitä makkarin vesivahinkoa, rempattiin parveketta ja me koitettiin vielä saada muuttoa järjestykseen. Luojalle kiitosta ihanista ja reippaista ystävistä, jotka pääsi avuksi puuhastelemaan - heistä huolimatta olin tosin hermoheikko, joten kuvitelkaa millaista olisi ollut ilman! :D Uuteen kotiin päästiin sentään ajallaan siirtymään ja tässä ollaan elelty jo kolmisen viikkoa. "Ikäväkseni" olen huomannut että melko vähälläkin tavaramäärällä tulee toimeen, joten turhan monta laatikkoa ja pussukkaa on vielä tälläkin hetkellä purkamatta... Tuskaista hommaa päädyin helpottamaan - tadaa!- kutsumalla ens viikolla käymään meillä ammattijärjestäjän! Siitä ehdottomasti lisää asiaa tulossa! Vähän aihetta liipaten mulla on parinkin jutun juurta valmisteltuna, jospa niistä enemmän viikonlopun nimissä!

Lisäksi loppukommenttina todettakoon, että lopultakin kyllästyin puhelimeeni ja tilasin uuden, joka tällä hetkellä odottaa liikkeessä noutoaan. Lumia, never again! Goodbye tökkivälle käytölle, puutteellisille appseille ja surkealle kuvanlaadulle. Tässä vaiheessa hämmentää ajatus kuinka olen kestänyt tota hirvitystä jo kuitenkin yli 2 vuotta vaikka olen lähes päivittäin menettänyt hermoni jonkin toiminnon toimimattomuudelle...