Kaikesta elämäni epäjärjestyksestä
huolimatta (tai juurikin sen vuoksi) seuraan innostuneesti erilaisia
blogeja ja sivuja, joilla käsitellään organisointia ja
järjestämistä. Tänä vuonna noissa piireissä onkin käynyt
kohina KonMari-metodista, jota kohtaan omakin mielenkiintoni alkoi
heräilemään niin monen hehkutettua aikaansaamiaan tuloksia!
Metodi pohjautuu professional organizer
(ammattijärjestäjä lienee suomenkielinen vastine, jota en oikein
ole tottunut vielä sisäistämään) Marie Kondon työtapaan. Kondo
on erittäin suosittu ja kuuluisa etenkin kotimaassaan Japanissa ja
maine onkin kiirinyt hänen kirjansa ”The Life-Changing Magic of
Tidying Up” myötä ympäri maailmaa. Suomennettuna teos ilmestyi
myös tänä vuonna (KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika.
Bazaar 2015). Itse tartuin teokseen englanninkielellä, tai en
itseasiassa edes konkreettisesti tarttunut vaan löysin äänikirjan
internetin kautta. Koska oon vähän epäileväinen aina tälläisiä
joukkohysterioita kohtaan, ajattelin että tämä oli paras malli
kirjaan tutustua – tavaran vähentämisen nimeen vannova Kondo
tuskin arvostaisi kirjan sullomista hyllyyni jos se osoittautuisi
tarpeettomaksi!
Mikä KonMarissa poikkeaa sitten
”normaaliin” organisointiin verrattuna? Hänen tyylinsä on
erittäin kokonaisvaltainen ja ehdoton. Kotiin on tervetulleita
ainoastaan asiat, jotka tuottavat iloa.
Iloa toki on monenlaista – ilo voi
esineiden kohdalla tarkoittaa sitä, että ne helpottavat arkea ja
tuottavat ilonsa sitä kautta. Tai sitten ovat omistajalleen niin
rakkaita syystä tai toisesta, että jaksavat sykähdyttää joka
kerta. Kuitenkin, Kondo painottaa ilon kokemusta juuri tässä
hetkessä. Kodissa ei ole tilaa asioille, joille ehkä joskus
tulevaisuudessa saattaisi olla käyttöä sikäli kun tähtien asento
on oikea (kellä ei näitä löytyisi etenkin vaatekaapista?!?) eikä
myöskään menneisyydelle, jota säilytetään tottumuksesta tai
velvollisuudesta. Tavaralla on aina tehtävä, se ei ole
itseisarvo. Kondon tapa
raivaamiselle on yksinkertaisuudessaan vaativa: joka ikinen
omistamasi asia käy kädessäsi - samalla
kun punnitset, tuottaako se iloa vai ei. Tämä onkin se
elämänmullistava osuus hänen metodissaan: kun kaikki tavarat on
käyty läpi, on kodissasi ainoastaan iloa tuottavia asioita. Ja
näitä asioita ihmiset vaalivat, joten ne löytävät paikkansa
koska haluat säilyttää niitä hyvin. Kun turhista tavaroista on
päästy, on järjestäminenkin helppoa.
Kondo esittää
teoksessaan paljon käytännön esimerkkejä niin omasta elämästään,
kuin asiakkaidensakin tilanteista, joista löytyy huumorin lisäksi
paljon ajattelunkin aihetta. Se, että tuhlasit ison osan palkastasi
vuosia sitten mekkoon, jota käytit ehkä kerran (jos sitäkään) ja
se voisi olla joskus ehkä tarpeen - ei mene läpi KonMarissa!
Kirjan edetessä olikin jännä miettiä kuinka paljon tunteita
tavaraan liittyy. Edellä mainitussa esimerkissä esimerkiksi
syyllisyyttä huonosta ostoksesta ja rahankäytöstä. Kondo
kuitenkin painottaa, että ihmiset tekevät tavaran suhteen
virheitä ja niillekin on paikkansa – opit sen, että mekko ei ollut sinulle
sopiva! Katumuksen aiheuttaman syyllisyyden sijaan on parempi
laittaa se eteenpäin, jolloin se ehkä pääsee tuottamaan iloa
seuraavalle omistajalleen, samalla vapauttaen sinut
syyllisyydentunteesta joka valtaa aina nähdessäsi sen vaatekaapin
perällä roikkumassa...
Kondon metodi
käykin tarkkaan läpi niin vaatekaapin kuin muutkin elämän
osa-alueet ja antaa valmiin toimintajärjestyksen niiden
läpikäymiseksi – täytyy todeta että tietyllä lailla ihastusta
ja kummastusta aiheutti Kondon toteamus, että ei hän osaa selittää
miksi järjestys on tämä, se on vaan todettu toimivaksi ja siksi se
on myös niin tehtävä :D
Samalla lailla
ihastusta ja kummastusta herättää ylipäätään Kondon tyyli
puhua tavarasta hyvin sentimentaaliseen ja elollistavaan sävyyn.
Vaikea sanoa kuinka paljon tälläiseen vaikuttaa kieli ja kulttuuri,
samoin kuin näihin liittyen käännöstyö. Esimerkiksi hän kertoo
sukkien säilyttämisestä ja puhuu kuinka ne ovat tehneet rankan
työpäivän kulkiessaan jaloissasi ja kuinka niiden pitää päästä
lepäämään – kun tähän tyyliin tottui, ei se ainakaan
allekirjoittanutta häirinnyt, mutta kirjan saaman palautteen
perusteella se osaa lukijakunnasta (ainakin jenkkiryhmissä) ärsyttää
ja pahasti.
Kirjan innoittamana
päätin kuitenkin testata KonMari-metodin vaatekaappiini ennen
viimeisintä muuttoa – kuinkas sitten kävikään? Siitä lisää
seuraavassa postauksessa!
PS.Kondo kehottaa
oikeastikin hankkiutumaan eroon kirjastaan, kun siivous on hoidettu –
kirja on tuolloin tehnyt tehtävänsä, eikä sitä kannata jättää
hyllyyn pesimään!