Tuttiviekkareita ja paluuta arkeen

Eilen koitti se pitkään pelätty päivä, jolloin oravat kävivät hakemassa Bobbyn tutit pois! 
Monessa kodissa on selvitty hienosti ilmankin tuttia, mutta itse ainakin olin ihan katkipoikki synnärillä jatkuvan imettämisen kanssa (jollakin oli jo silloin ruokahalu kohdallaan :D). Kun dude ei suostunut nukkumaankaan kuin tissi suussa niin lopulta hoitajat ehdottivat tutin tarjoamista vauvalle että saisin itsekin vähän unta palloon. Se onneksi kelpasikin ja melkein kaksi vuotta sitä tulikin jätkällä lussutettua. 
Tutit ei ole onneksi ihan kauheaksi ongelmaksi muodostuneet, eli melko hyvin on rajoittunut päikkäreille ja yöunille. Mutta kun asiaan kuuluu se jossain vaiheessa kuitenkin hävittää niin nyt oli sopiva hetki sille, kun mitään arjesta "poikkeavaa" kuten reissuja ei ole näkyvissä. Joulunaika kului sukuloiden ja ajattelin, että muualla kuin kotona se nukkuminen lähtökohtaisestikin on vähän levottomampaa (ja että muutkin vieraat saa nukkua...) niin odotellaan tasaisempaa arkea.
Eilen illalla tutti olikin sitten nukkumaan mennessä kadonnut, ja Bobby alkoi kauhean sängyn mylläämisen ja lattialle kurkistelun. Itkuksihan se meni, ja kuunneltiin varmaan tunti sydäntäraastavaa ulinaa pojan huoneesta, siinä ei paljon auttanut vaikka kuinka käytiin hyssyttelemässä. Lopulta menin sängyn päätyyn istuskelemaan ja silittelemään ja siinä sujahti vielä ehkä puolisen tuntia ennenkuin kääppis nukahti. Vaikka 1,5 tunnin nukutusrumba ei ihan vierasta kaikissa perheissä normaalistikaan ole, oli se meille uusi kokemus kun yleensä on riittänyt että pojan kantaa sänkyyn ja peittelee ja that's it. Päikkäreitä ei tänään sitten nukuttukaan ja tyynyliina oli kaavittu myös irti, oli tainnut olla vielä tutin etsintä käynnissä. 
Olen onnellinen siitä, että tutit oli laitettu jo roskikseen, sillä kovin kaukana ei ollut että mammakin alkaa itkeä märistä ja antaa tutin takaisin. Oli melko tuskallista katsottavaa toisen paha mieli. Ja Mikakin kyllä jo totesi että Jeppeä (Bobitin THE unipupu) pitäköön vaikka kakskymppiseksi, oli sen verran surullista seurattavaa :D


Juhlapyhien päätteeksi (vaikka loppiainen vasta ensi viikolla onkin) päätettiin juhlistaa paluuta arkeen ja päivän pienenä luksuksena nappasin kauppareissulta matkaan krysanteemikimpun (glitterillä, hohoo!) ja piccolopullon shampanjaa ja nyt odottelen vaan miestä iltavuorosta palaavaksi. Chin chin!