Hierojakriisi!

Joskus viime kesänä järkkäilin ystävälleni baby showerit ja kiitoksena tästä tuleva äiti osti minulle lahjakortin Rauhalahteen että pääsisin vähän myös hemmottelemaan itseäni intialaisen päähieronnan merkeissä. Melkein vuosi siinä menikin, että sain aikaiseksi piipahtaa paikalla ja niin ihana kuin ajatus olikin ja kieltämättä mukavakin oli käydä, mutta samalla reissu käynnisti hirveän kriisin päässäni!

Musta on aika kamalaa miten snobilta kuulostan päivitellessäni tässä hyvän hierojan löytämisen vaikeutta, mutta mulla on jo tähän ikään mennessä kehittynyt niin paljon jummeja ja jammeja että hierojalla käynti on ollut yksi oleellinen tapa pitää kroppa edes jotenkin toimintakykyisenä. Lisäksi käynnit ovat henkisestikin todella virkistäviä. Joten kun viime vuodet käytyäni ihastuttavalla neiti A:lla tämä ilmoitti keväällä rouvaantumisensa johdosta vaihtavansa maisemia, olin toki ensisijaisesti onnellinen hänen puolestaan mutta samalla myös epätoivon peikko alkoi hiipiä mieleeni, sillä olen hirveän nirso hierojieni suhteen - olen huomannut tämän ihan vastikään, sillä tähän saakka olen jotenkin helposti ajautunut vaan aina seuraavaan paikkaan. 

Tämän päivän kokemus Rauhalahdessa oli kyllä varsin miellyttävä, mutta huomasin ajattelevani, että "eeeei hemmetti, tuntuukohan samalta käydä huorissa?" - pardon my french kaikki rakkaat hierojat, teette kaikki arvokasta työtä ja en halua hommaanne seksityöläisiin mitenkään suoranaisesti verrata mutta tuo nyt oli vaan ensimmäinen vertaus mikä mulle tuli sillä hetkellä mieleen - pitkän, hyvän suhteen pilaaminen jollain kovin kertakäyttöiseltä tuntuvalla pikaisella tapaamisella. Mun kaikki hierojat tähän saakka on olleet ihania, viisaita ja lempeitä naisia. Ja niin on varmasti sekin nainen, jonka luona kävin tänään. Mutta itse huomasin kaipaavani sitä syvempää kontaktia siihen toiseen ihmiseen, että pystyn oikeasti rentoutumaan päästäessäni toisen (ihan kirjaimellisesti) iholle. Sitä että on ehditty jutella kaikenlaista ja välillä olla hiljaakin, ja molemmat tietää edes suurinpiirtein missä toinen on elämässään.

Siihen verrattuna tämän päiväinen tuntui kovin hätäiseltä, rutiinina tapahtuvalta sutaisulta. Ymmärrän täysin paikan asettamat rajoitteet - kylpylässä asiakkaat vaihtuu jatkuvasti, tilat on pienet ja työaikoihin ei pysty itse niin paljoa vaikuttamaan. Työtila oli saatu sisutukseltaan ihan yllättävän miellyttäväksi tuollaisessa ympäristössä, tosin viereisestä huoneesta kuului puhe melko selvästi, mikä minua ei kauheasti häirinnyt (c'mon, mulla on taapero kotona - jos voisin rentoutua vain täydellisessä hiljaisuudessa, en voisi rentoutua koskaan...), sen sijaan kellon tikitys oli vähän pahempi turn off. Kuten aiemmin totesin, oli minulla ihan mukavaa ja hieronnan jälkeen olo oli miellyttävä, mutta hommassa itsessään oli aika liukuhihnamainen fiilis yhdistettynä väkinäiseen jutusteluun säästä. Peruskiva, mutta se tietty henkisen ulottuvuuden täyttyminen jäi kokonaan kokematta. Tajusin myös jälkikäteen, että kaikki vakkarihierojani tähän saakka ovat tehneet töitä kotonaan - vaikka en valtoimenaan olekaan vaellellut paikkoja tutkimassa eikä se ole tarkoituskaan, on minusta sellaisellakin lisäarvoa tietynlaisen kiireettömyyden tunnelman luomisessa. Joten jos juuri sinä satut tätä lukiessasi toteamaan että pitäisi ehkä hierojasta, jolla olet käynyt, ole ystävällinen ja laita vinkkiä jotain kautta tulemaan, arvostaisin suuresti! Ja onnelliselle rouvalle terveiset, että ihan oikeasti harkitsen täällä jo reissaamista sen kunniaksi jos saan vaan lahjottua sut hierontahommiin samalla käynnillä, kauhea ikävä! :D 


Noin muita kuulumisia pikaisesti päivittääkseni samalla, niin putkivuoto kylppäristä fiksattiin tänään. Makkarista täytyy tosin lattiaa vielä aukoa eikä ole mitään aavistusta millainen homma tai millaisella aikataululla se tulee tapahtumaan. Mutta tällä hetkellä arvostan vuokralaiselämää sen suhteen ettei tämä ole varsinaisesti meidän ongelmamme ja kahden viikon päästä ollaan viimeistään tähän aikaan kannettu jo asunto tyhjäksi, huh!