Toukoreissu 1/2 (Tampereen kylpylä)

Puhhuh, kotona vihdoin! Ajeltiin tänään pitkä matka Helsingistä Kuopioon ja kotona on nyt lähinnä pesaistu pyykkiä ja valmistauduttu taas jatkamaan huomenissa matkaa.

Viime postauksen jälkeen keskityin valmistautumaan viikonlopun hommiin niin opintojen kuin reissailunkin suhteen. Olen suoritellut sosiaalityön perusopintoja avoimen yliopiston puolella ja meillä olikin pe&la seminaari "Sosiaalityön etiikka"-opintojakson tiimoilta. Valmistettiin parityönä aiheeseen liittyen essee ja seminaariesitys, meidän käsitteli itsemääräämisoikeutta ja sen toteutumista vanhusten elämässä. Täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti siitä kuinka esitys meni, sitä oli melko puolivillaisesti tehty kaiken muun sivussa mutta aihe herätti paljon keskustelua ryhmässä ja senkin osalta jäi hyvät fiilikset päällimäiseksi :)

Karkasin seminaarista hieman etuajassa ja lähdettiin pikaisen lounaan ja tavaroiden kasaamisen jälkeen ajelemaan kohti Tamperetta. Appiukko täytti eilen 60 vuotta ja sen tiimoilta oltiin Mikan perheen kera ensin Tampereella pulikoimassa ja käväistiin sitten vielä vanhempien kanssa Tallinnan puolella.

Meillä oli tosiaan varattuna Holiday Clubin Tampereen kylpylästä 3 makuuhuoneen huoneisto, joka oli kyllä tosi kiva! En tajuu miten en ottanu kuvia sieltä, taisin keskittyä niin lekotteluun :D Kuitenkin, sisustus oli tosi siisti ja tilat avarat ja valoisat. Tykättiin kyllä kaikki tästä majoitusratkaisusta ja varmasti uudestaankin voisi joskus piipahtaa! IIIIISO PLUSSA lisäksi poreammeesta! Vaikka siellä ei niin kauheesti aikaa tullutkaan vietettyä, niin kyllä kelpasi aamu startata (etenkin maanantaina) porekylvyssä lojuen...

Ekana iltana mentiin hotellilla sijainneeseen Arthuriin syömään. Ruoka oli ihan jees, mutta alkuruuaksi valitun kanttarellikeiton konsepti vähän hämmensi: ilmakuivattu kinkku on siihen sopiva vaihtoehto joo, mutta tällä kertaa se oli jätetty valtavaksi lastuksi joka oli vaan dipattu soppaan. En ihan hirveesti arvostanut, koska sitten meni sormin ronklimiseksi mutta maku oli hyvä. Oon varmaan vaan syönyt liian paljon ulkona elämäni aikana, että heti löydän jotain arvosteltavaa kaikesta...

Sunnuntaina käytiin ennen lounasaikaa testaamassa kylpylää ja Bobby pääsi ekaa kertaa uimaan! Ollaan toki rannalla käyty viime kesänäkin vähän vettä varpailla kokeilemassa, mutta viileä ei oo ollut pojan makuun sitten yhtään ja itekin jännäsin vähän miten intoutuu nyt vai intoutuuko lainkaan. Aluksi olikin aika kauheeta ja Bobby nököttikin vaan lastenaltaan rappusilla pieniä laivoja uittaen. Lopulta rohkeus voitti ja ukin kanssa hän uskaltautui isoonkin altaaseen, kellukelauta oli hyvä keksintö niin onnistui vähän helpommin. Täytyy siis saada uudestaankin aikaiseksi lähteä vaikka uimahallia pojan kanssa testaamaan. Omasta puolestani totean, että odotin että kylpylä olisi ollut isompi ja vähän jäin ulkoilma-allasta kaipaamaan, kun kuvittelin että moinen olisi löytynyt. Omat aikataulut oli sen verran tiukalla olleet, että en tullut selvitelleeksi mitä hoitoja yms. tarjolla olisi ollut ja ne jäivätkin sitten testaamatta, se jäi hieman harmittamaan, mutta ensi kerralla viisaampina! Uinnin jälkeen Bobby sammuikin päikkäreille ja mamma rentoutui terassilla ja fiilisteli kesän tuloa siideritölkin kanssa, ihanaa!

 

Bobitillekin oli oma kylpytakki! <3

Sunnuntain suunnitelmat meni vähän uusiksi kun odotettiin vielä matkalaisia perille synttärikakkua nauttimaan, ja siksi päädyttiin meikän nälkäkärtyn estämiseksi testaamaan myös kylpylän yhteydessä sijaitsevaa Classic Pizzaa, joka oli kaikin puolin positiivinen yllätys! Lista oli erittäin mukavaa vaihtelua perinteisiin kinkku+ananas-komboihin! Päädyin testaamaan Rucola Crudon (vuohenjuustoa, tomaattia, mozzarellaa, prosciuttoa ja rucolaa) ja Mikakin näytti melkein sekoavan kun bongasi Alpen Würsterin :D Ruuan jälkeen käytiin pienellä kävelyllä ihailemassa maisemia.

Sunnuntai-ilta meni tosiaan omien herkkujen parissa ja Mikan sisarusten kanssa kuulumisia vaihtaen. Maanantaina starttailtiin jo hyvissä ajoin (ja huoneiston luovutuskin oli jo 10, joka kuulosti melko aikaiselta...) kohti Helsinkiä, josta lisää seuraavaksi.

Jälkiviisaana totean, että olisi ollut kiva olla Tampereella vielä yksi yö lisää, etenkin kun sunnuntai meni vähän hukkaan sen suhteen että kohdalle sattui helluntai ja suurin osa paikoista oli kiinni. Kylpylän alueelta bongattiin myös vallan ihastuttava kahvila, Lapinniemen Ansari, joka ehdottomasti menee vierailulistalle tulevia käyntejä ajatellen!

Äidin Ääni

Joskus viime marras-joulukuun vaihteessa kun uutisissa nousi esille äitien kehittämät "hätäkahvit" (YLEltä löytyy esim. juttu: http://yle.fi/uutiset/aidit_turvautuvat_toisiinsa_facebookissa__hatakahvit-koodi_tuo_apupartion_kotiin/7652393), perustettiin Kuopiossa myös erilaisia Facebook-ryhmiä, jonka tiimoilta etenkin Kuopion äitien apupiiri keräsi hirmuisen läjän äitejä jäsenikseen. Ilmiö on ollut musta ihana seurata: vaikka itseltäkin löytyy läjä aivan upeita ystäviä, on iso osa heistä levittäytynyt ympäri Suomea ja osa on puolestaan aivan erilaisessa elämäntilanteessa. Äitiys on välillä aivan hirvittävän yksinäistä puuhaa. Mulla on paljon harrastuksia ja opinnoissakin riittää puuhaa, joten "kodin ulkopuolisia" kontakteja tulee väkisinkin - ja siltikin välillä apeuttaa! Voin vaan kuvitella millaista olisi, jos kaikki aika tulisi vaan kotona lapsen kanssa vietettyä - toki joillekin se sopii paremmin ja toisille vähän huonommin, mutta silti jokainen varmasti kaipaa välillä toista aikuista ihmistä, jolle keskustella "järkeviä". Kaikenlaista toimintaa toki pienten lasten äideillekin tarjotaan, mutta kaikki ei löydä niistäkään paikkaansa: lähteminen voi tuntua vaikealta tai olla sitä ihan konkreettisesti aikatauluista tai kulkemisista johtuen, uusien ihmisten kohtaaminen voi tuntua hankalalta ja perhekerhot kuppikuntaisilta ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Internetin välityksellä voi olla jopa helpompaakin sopia asioita, melko spontaanistikin: "Ollaan menossa puistoon lasten kaa iltapäivällä, haluisko joku tulla seuraksi?" Ja kaikenlaista tapahtumaa ja seuraa ja apua onkin Äitien apupiirin kautta annettu ja tarjottu - yksi näistä ideoista oli kuoron perustaminen!
Joku aloitti keskustelun siitä, kuinka olisi kiva päästä laulelemaan, mutta ei tiennyt mihin mennä ja lasten kanssa on aikataulujen sovittelu niin hankalaa ja yhä useampi siihen yhtyikin, kunnes joku huomasi, että hei, meitähän on niin monta, että saataisko me oma kuoro kasaan?

Vaikka Jari Sarasvuosta en ihan kamalasti välitäkään, on mieleeni jäänyt ikuisesti hänen lauseensa "kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella" (vooooi, mun elämä olis varmaan niin paljon helpompaa jos muistaisin erilaisia lainauksia!) - oma historia on vienyt musiikkiluokalle ja musiikkipainotteiselle lukiolinjalle ja musiikkiopistoon ja kaiken tämän ajan laulaminen on seurannut minua kamalana riippakivenä! En ole mitenkään lahjakas laulaja, eikä äänikään ole kummoinen - nautin kuitenkin laulamisesta, silloin kun kukaan ei kuule. Suihku kai lienee se vakkarimesta monille, minut mukaan lukien :D Kuitenkin, kouluaikoina laulaminen oli pakko - oli vaikka minkälaista kuorokokoonpanoa ja vaihtoehtoja juuri ei ollut (paitsi kesäduunissa kesämuusikoissa perustettiin poikien kaa hääbändi ja jännästi meidän treenit sattui päällekkäin kuorotreenien kaa, en ollut ainoa jota pakko kammotti...) ja siitä jäi jonkinlainen inhotus koko puuhaa kohtaan. 
Sopivasti vuodenvaihteen ja uuden vuoden tavoitteiden myötä totesin, että tässä olis nyt se seuraava epämukavuusalue valloitettavaksi ja ilmoittauduin toisten äidien mukaan kuoroilemaan! Tavoitteena oli pitää kuoro "matalan kynnyksen" porukkana - koska kaikki olemme äitejä, on lastenhoito ja sen järjestäminen haaste itse kullekin. Siksi tärkeää olikin, että lapset ovat myös tervetulleita mukaan harjoituksiin. Vaikka ensisijaisesti jokainen koittaakin järjestellä lapsilleen hoidon kuoron ajaksi, oli tärkeää ettei kenenkään tarvitse jäädä harjoituksista pois sen takia ettei lapsenvahtia järjesty ja mukana on ollutkin kaikenlaista vipeltäjää vauvoista teini-ikäisiin. Kevään mittaan pohdittiin kuorolle nimeä useaankin otteeseen, mutta lopulta päädyttiin nimeen Äidin Ääni, joka yhdistykselle oli jo rekisteröity.

Ennen kuin ekoihin treeneihin edes ehdin, alkoikin päätös vähän hirvittää mutta onneksi menin! On ollut kuitenkin aivan huippuhauskaaa laulaa ja eilen meidän porukalla olikin ihka ensimmäinen julkinen esiintyminen! Eilen oltiin tosiaan Matkuksen Ikean ravintolassa laulamassa ja allekirjoittaneelle jäi tosi positiiviset fiilikset! Kaikki ei mennyt ehkä ihan täydellisesti (vaikka milloinpa menisikään), mutta päällimmäiseksi mieleen jäi silti palo päästä uudelleenkin esiintymään! Jännitystä oli koko poppoolla vähän ilmassa, sen verran vakavan näköisiä leidejä valokuvissa näkyi :D Mutta tollaset jutut nyt alkaa helpottaa ajan kanssa, kun kuorolla kasvaa kokemusta esiintymisestä ja rutiini biiseihin alkaa muodostua. 
Ja niin iloinen kuin olenkin siitä, että olen löytänyt ilon laulamiseen aivan erilailla kuin koskaan ennen, olen vielä kiitollisempi siitä, että olen saanut niin valtavan porukan upeita naisia elämääni lisää! Vaikka ollaan vasta joitakin kuukausia tunnettu, tai pikemminkin ollaan koko ajan pikkuhiljaa paremmin tutustumassa, on harjoituksissa yhdessä niin naurettu ja itkettykin. Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo meidän poppoolle tullessaan! :)



PS. Ollaan jo niin skenejulkkiksia, että YLEltä löytyy pieni uutinen: http://yle.fi/uutiset/aitien_facebook-apupiiri_poiki_oman_kuoron_kuopiossa_ei_yleensa_perusteta_toisia_kuulematta/7987602

Tuleva koti

Illalle oli ihan muita suunnitelmia, mutta sateinen sää ja kärttyilevä Bobby olivat tarpeeksi syitä jäädäkin kotiin tänään - onneksi sain pari ystävää (melkein) yllätysvierailulle ja herkullista (vegaani)mokkapalaakin ilmestyi tuomisina! Tytöille PUS! Samalla sain noottia, ettei blogiin päivity asiat, pidetään mielessä :D

Käväistiin viime keskiviikkona tosiaan tulevaan asuntoon tutustumassa mittanauhan kera. Kamalan tarkkaan ei ryhdytty käymään joka nurkkaa läpi, vuokranantaja vaimoneen kun oli kotosalla - he itse siis vielä asuvat ko. asunnossa ja ainakin minusta tuntui vähän kiusalliselta ruveta kovin tarkkaan paikkoja tutkimaan. Tosin sen ansiosta onneksi asuntokin on ihan kiitettävässä kunnossa verrattuna esimerkiksi edelliseen vuosikymmenet vuokrakäytössä olleeseen asuntoomme, joka oli kyllä myös sen näköinenkin - hutkien keltaiseksi maalattuja seiniä en jäänyt kaipaamaan...
Huomasin myös mitä tapahtuu, kun nörtti innostuu puuhastelemaan - Mika oli askarrellut jollain ohjelmallaan jo pohjapiirrosta ja 3D-mallinnoksia kämpästä heti kun silmä hetkeksi vältti! :D

Mitat hieman falskailee, kuten totesin, ihan kaikkea ei tultu mitanneeksi ja esim. olohuone on kyllä isompi kuin tuossa - ainakin minä intän niin. Makkareiden välillä ei ole huonetta, niinkuin tuosta voisi kuvitella, vaan syvät kaapistot, johon toisen makkarin puolelle on rakennettu päälle pieni parvi. Ja parvekekin puuttuu. Mutta jotain osviittaa tosta nyt sentään saa.
Nykyiset huonekalut tulevat varmasti aiheuttamaan eniten pään vaivaa, mikä mahtuu, mikä ei ja mistä ollaan valmiita luopumaan. Muuten olen omalta kohdaltani ainakin raivausta jo pikkuhiljaa aloitellut viime viikolla: myin Facebookin kirppiksellä kengät ja mekon, vein mutteripannun toistaiseksi lainaan ystävälle, jolla enemmän tarvetta sille oli ja palautin läjän kaaaaauan lainassa olleita kirjoja kirjastoon. Myös äitiyspakkauksen tavaraa lähti liikkeelle: makuupussi Varuste.netin keräykseen Nepalin maanjäristysalueelle ja pussilakana Äidiltä toiselle-projektin keräykseen, johon kuoron kanssa osallistutaan. Lisäinfoa keräyksestä löytyy: http://aidiltatoiselle.fi/

Kuorosta puheen ollen, huomenna on meidän porukan ensiesiintyminen luvassa Ikean ravintolassa ja innolla odotan! 

Harakkala muuttaa! (ja muitakin kuulumisia)

Päivät ja viikot vierii ihan huomaamatta! Koko kevät on tuntunut kuluvan jotenkin reunalla eläen, jolloin yksikin ylimääräinen liikee suistaa koko homman kaaokseen ja siinä sivussa on bloggailukin jäänyt ihan kokonaan. Mulla on ollut tosi, tosi paljon hommaa ja pidettiin useampi viikko kamalaa flunssaa, jonka seurauksena jäi rästiin kaikenlaista puuhaa. Aikatauluni suorastaan kirkuvat järkevöittämisen perään...

Mutta mukavampia kuulumisia! Äitienpäivä oli viime sunnuntaina, ja äidin roolissa sainkin sitä viettää jo kolmatta kertaa. Päivä oli vallan ihastuttava ja aurinko ilahdutti kyllä paistaen täydessä terässään :) Bobby ja Mika olivat valmistelleet aamiaista ja kimppu kukkia ja kirjapaketti myös äiskää odottivat. Sain nukkua ihan extrapitkään, vaikka myönnän kyllä ettei arjessakaan ole mitenkään poikkeus että saan pötkötellä poikien puuhastellessa aamupalaa. Hitaan aamun jälkeen käytiin puistossa kokeilemassa Bobbyn uutta potkupyörää ja iltapäivällä suunnattiin anoppilaan kakkukahvittelemaan.

Ja niihin muihin uutisiin: Harakkala MUUTTAA! Ei bloginsa osoitetta, vaan ihan oikeassa elämässä!

Koska lapsiperhe-elämään kai kuuluu jossain vaiheessa pako ruutukaava-alueelta, päätimme mekin tätä kokeilla - tosin köörimme muuttaa aina Niiralaan saakka, joten keskusta ei kovin kauaksi jää. Eilen kävimme uuden vuokrasopimuksen allekirjoittamassa ja avaimet vaihtavat omistajaa kesä-heinäkuun vaihteessa.

Tuleva asuntomme on pieni. Vaihdamme nykyisen 82 neliötä 54 neliöön ja oon niiiiiin innoissani vaikka homman määrä hieman hirvittääkin. Koska: Ihan. Liikaa. Tavaraa. Mutta nyt motivaatio on kohdallaan kunnon roinan raivaus-urakkaan (decluttering? sille ei vaan ole oikein käännöstä suomeksi?) ja odotan muuttoa innolla! Olemme huomenna menossa mittailemaan vähän paikkoja, sillä osa huonekaluista karsiutuu myös matkasta. Lisää speksejä asunnosta vielä siis tulossa myöhemmin!