Ihanaa Juhannusta!

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

 ~Eino Leino

Nelli-koiran kuulumisia ja keskiviikkopäivää muutenkin

Nelli-koiralla oli tänään aamulla taas kontrolli eläinlääkärissä epilepsialääkityksen tiimoilta. Alunperin syksymmälle suunniteltua käyntiä siirrettiin aikaisemmaksi, kun Nelsku on viime tiistaista lähtien saanut joka päivä kohtauksia. Ei pahoja, mutta kuitenkin. Nelli vietti pari viikkoa mummolassa paapottavana ja mietinkin että onko kotiin paluu stressannut tai jotain, mutta eläinlääkäri ei uskonut että siitäkään kyse olisi. Ottivat siis verikokeen ja huomenna aamulla soitellaan labratuloksista, että pitääkö lääkitystä lisätä vai mitä tehdään. Samalla meitä pyydettiin mukaan testipotilaiksi "sydänpäivänä" heinäkuussa, joka on eläinlääkärien "näyttö" sydänäänien kuuntelusta - Nellillehän kun startattiin kevällä myös sydänlääkitys. Huolehdin jo että entä jos Nelsku on kauhean vihainen (eläinlääkärireissut kun ei lempihommiin kuulu), mutta hoitaja nauroikin että se on sitten onneksi niiden eläinlääkäreiden ongelma siinä vaiheessa :D

Tänään on pakkailtu ja käyty varastosta kamoja läpi urakalla. Myytiin myös Bobbyn pinnasängyn pois tilaa viemästä, katkeransuloista on tuo lasten kasvu! Fiilistä kuitenkin helpotti että sänky meni odottamaan tuttavien tulevaa perheenlisäystä, olen heidän puolestaan ihan tosi onnellinen ja innoissani! :)

Viikonloppu lähestyy ja samalla juhannus ja meillä ei oo mitään suunnitelmia! Todennäköisesti päivät menee muuttoruljanssia järjestellessä ja käydään anoppilassa vähän grillailemassa.
Juhannus ei oo oikein koskaan iskenyt kun en oikein oo mökkeilyynkään lämmennyt ideana (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta!), koitan tässä nyt illan nimissä metsästää vielä kadonnutta kesäinspiraatiota tuoreimmasta Kotivinkistä jussiakin ajatellen. Vaikka kesä ei lempivuodenaikani olekaan, niin on nämä tähän astiset säätilat ainakin Kuopion korkeuksilla olleet lähinnä masentavia.

Suveen inspistä etsimään! Tai edes suklaata ettei masenna! :D

Hierojakriisi!

Joskus viime kesänä järkkäilin ystävälleni baby showerit ja kiitoksena tästä tuleva äiti osti minulle lahjakortin Rauhalahteen että pääsisin vähän myös hemmottelemaan itseäni intialaisen päähieronnan merkeissä. Melkein vuosi siinä menikin, että sain aikaiseksi piipahtaa paikalla ja niin ihana kuin ajatus olikin ja kieltämättä mukavakin oli käydä, mutta samalla reissu käynnisti hirveän kriisin päässäni!

Musta on aika kamalaa miten snobilta kuulostan päivitellessäni tässä hyvän hierojan löytämisen vaikeutta, mutta mulla on jo tähän ikään mennessä kehittynyt niin paljon jummeja ja jammeja että hierojalla käynti on ollut yksi oleellinen tapa pitää kroppa edes jotenkin toimintakykyisenä. Lisäksi käynnit ovat henkisestikin todella virkistäviä. Joten kun viime vuodet käytyäni ihastuttavalla neiti A:lla tämä ilmoitti keväällä rouvaantumisensa johdosta vaihtavansa maisemia, olin toki ensisijaisesti onnellinen hänen puolestaan mutta samalla myös epätoivon peikko alkoi hiipiä mieleeni, sillä olen hirveän nirso hierojieni suhteen - olen huomannut tämän ihan vastikään, sillä tähän saakka olen jotenkin helposti ajautunut vaan aina seuraavaan paikkaan. 

Tämän päivän kokemus Rauhalahdessa oli kyllä varsin miellyttävä, mutta huomasin ajattelevani, että "eeeei hemmetti, tuntuukohan samalta käydä huorissa?" - pardon my french kaikki rakkaat hierojat, teette kaikki arvokasta työtä ja en halua hommaanne seksityöläisiin mitenkään suoranaisesti verrata mutta tuo nyt oli vaan ensimmäinen vertaus mikä mulle tuli sillä hetkellä mieleen - pitkän, hyvän suhteen pilaaminen jollain kovin kertakäyttöiseltä tuntuvalla pikaisella tapaamisella. Mun kaikki hierojat tähän saakka on olleet ihania, viisaita ja lempeitä naisia. Ja niin on varmasti sekin nainen, jonka luona kävin tänään. Mutta itse huomasin kaipaavani sitä syvempää kontaktia siihen toiseen ihmiseen, että pystyn oikeasti rentoutumaan päästäessäni toisen (ihan kirjaimellisesti) iholle. Sitä että on ehditty jutella kaikenlaista ja välillä olla hiljaakin, ja molemmat tietää edes suurinpiirtein missä toinen on elämässään.

Siihen verrattuna tämän päiväinen tuntui kovin hätäiseltä, rutiinina tapahtuvalta sutaisulta. Ymmärrän täysin paikan asettamat rajoitteet - kylpylässä asiakkaat vaihtuu jatkuvasti, tilat on pienet ja työaikoihin ei pysty itse niin paljoa vaikuttamaan. Työtila oli saatu sisutukseltaan ihan yllättävän miellyttäväksi tuollaisessa ympäristössä, tosin viereisestä huoneesta kuului puhe melko selvästi, mikä minua ei kauheasti häirinnyt (c'mon, mulla on taapero kotona - jos voisin rentoutua vain täydellisessä hiljaisuudessa, en voisi rentoutua koskaan...), sen sijaan kellon tikitys oli vähän pahempi turn off. Kuten aiemmin totesin, oli minulla ihan mukavaa ja hieronnan jälkeen olo oli miellyttävä, mutta hommassa itsessään oli aika liukuhihnamainen fiilis yhdistettynä väkinäiseen jutusteluun säästä. Peruskiva, mutta se tietty henkisen ulottuvuuden täyttyminen jäi kokonaan kokematta. Tajusin myös jälkikäteen, että kaikki vakkarihierojani tähän saakka ovat tehneet töitä kotonaan - vaikka en valtoimenaan olekaan vaellellut paikkoja tutkimassa eikä se ole tarkoituskaan, on minusta sellaisellakin lisäarvoa tietynlaisen kiireettömyyden tunnelman luomisessa. Joten jos juuri sinä satut tätä lukiessasi toteamaan että pitäisi ehkä hierojasta, jolla olet käynyt, ole ystävällinen ja laita vinkkiä jotain kautta tulemaan, arvostaisin suuresti! Ja onnelliselle rouvalle terveiset, että ihan oikeasti harkitsen täällä jo reissaamista sen kunniaksi jos saan vaan lahjottua sut hierontahommiin samalla käynnillä, kauhea ikävä! :D 


Noin muita kuulumisia pikaisesti päivittääkseni samalla, niin putkivuoto kylppäristä fiksattiin tänään. Makkarista täytyy tosin lattiaa vielä aukoa eikä ole mitään aavistusta millainen homma tai millaisella aikataululla se tulee tapahtumaan. Mutta tällä hetkellä arvostan vuokralaiselämää sen suhteen ettei tämä ole varsinaisesti meidän ongelmamme ja kahden viikon päästä ollaan viimeistään tähän aikaan kannettu jo asunto tyhjäksi, huh!

Maanantai starttasi vesivahingolla!

Mobiilipäivitys lastenhuoneesta!

Huomattiin eilen illalla kostea läntti makkarin lattialla, josta Mika ihmetteli että onko Bobby käynyt läärimässä juomamukiaan meidän huoneessa. Noh, aamulla löytyikin kunnon lammikko lattialta (ja koko lista tuntui pehmeältä) ja alettiin soittelemaan sitten eestaas. Joku putki jossain vuotaa, viimeisin näkemys oli patterista saunassa, nyt onkin täysi tohina päällä ja ramppaa niin huoltomiehet ja putkimiehet ja tiedä edes ketä, Mika puuhastelee niiden apuna ja mä jumitan kääpiöitä rauhoittelemassa.

Onni onnettomuudessa on sentään se, että se muutto on tulossa. Että viime päivien haikeus nyt ainakin vaihtui nopsasti helpotukseen siitä että ollaan joka tapauksessa tämä asunto jättämässä parin viikon kuluttua.

Ei-niin-kesäisiä päiviä ja haikeita fiiliksiä

Mika viettää nyt siis kesälomaansa mutta valitettavasti säät eivät ole oikein lomailijaa suosineet. Mitään ihmeellistä ei olla tässä parin viikon sisällä vielä ehditty tekemään, tosin syytä olis muutenkin keskittyä muuttoon ja pakkailuun tässä vaiheessa. Eilen iltapäivällä aurinkokin pilkahti sentään sen verran että viitsittiin lähteä vähän pidemmällä kävelyreissulla käymään sataman maisemissa.

Ihanat kääpiöt rannalla <3 Tapojensa vastaisesti Nelskukin innostui rantaveteen kahlailemaan!

Facebookin nettikirppikset ja vaihtoryhmät ovatkin olleet ahkerassa käytössä ja ainakaan kahvi ei sen myötä tule ihan heti loppumaan... Meillä tapahtui yhteen muuttaessa perinteinen kahden huushollin katastrofi, kun kummallakin oli tavaraa ihan riittävästi omasta takaa ja muutto tapahtui sen verran kipakalla aikataululla että kunnollinen tavaramäärän perkaaminen jäi tekemättä. Valitettavasti aiottiin hoitaa tämä sitten kun muutettiin nykyiseen kolmioon, mutta viime elokuu oli melko kiireinen häiden johdosta ja koska tässä nykyisessä asunnossa neliöitä riitti ja muuttomatkaakin oli vain korttelin verran, tuli vieläkin ihan liikaa kamaa meidän matkassa tännekin. Nyt näiden kanssa sitten tuskaillaan.

Vaikka toisaalta odotan jo uutta kotia innolla, on muutto nostanut myös hirveen paljon haikeitakin fiiliksiä pintaan. Kun 2010 pitkä parisuhde tuli päätökseensä muutin Kuopionlahden maisemiin ja vaikka seuraavaan viiteen vuoteen on mahtunut kolme eri asuntoa, ovat ne kuitenkin sijainneet kaikki ihan muutaman korttelin sisällä. Vaikka muutamme nytkin vain parin kilsan päähän ja voin kävellä tänne vaikka päivittäin, jää silti tälle alueelle paljon muistoja päivistä, joiden ansiosta olen tässä nyt: sinkkuaika aikuisena yksin asuen, eka kunnon työpaikka, Mikan tapaaminen ja lopulta häät, Bobbyn odotusaika ja syntymä ja vauva-ajan muistot. Hetkeäkään en epäile etteikö onnea tulevassa kodissa riittäisi ihan samaan malliin, mutta myönnän että muutama kyynelkin on tullut tirautettua muuton johdosta. Varsinkin eilen kun kävin läpi Bobitin vauvavaatteita ja olin ihan buhuuuu, mun vauva on jo niiiiin iso! Valitettavasti nekään tunteet eivät varmasti tulevaisuudessa tulle vähenemään! :D

Duunikuvioita ja vähän muitakin kuulumisia

Reissuviikon aurinkoiset päivät vaihtuivat viime viikolla huomattavasti ikävämpiin ilmoihin ja kumpparit tulikin kaiveltua esille. Viime keskiviikkona Kuopion Hotelli Atlaksen yhteydessä sijaitseva Dos Amigos oli viimeistä päivää auki ja käytiinkin sen kunniaksi kyseisessä raflassa ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa nauttimassa lounaaksi tapaksia ja lasilliset skumppaa! Kamala sää meinasi käydä innostuksen päälle mutta vähän punaista niin huulipunan kuin kumppareiden osalta piristi kummasti harmautta. Tarjoilijanakin oli tuttu nainen niin saatiin aivan extrahyvää palvelua! Valitettavasti en pysty suosittelemaan enää käyntiä, mutta juhannuksen jälkeen paikalle avautuu Grillsson Steakhouse&Bar - itse en oikein suurimpia pihvin ystäviä ole, mutta pitää varmaan kyädä vilkaisemassa paikkaa, viimeistään kun sekin on sulkeutumassa :D 
Perjantaina pääsin lopultakin piipahtamaan myös kampaajalla, ihanaa! Mitään dramaattista hiuksille ei tehty (tosin mulla on nytkin punainen tukka ja puolikalju, mitä tälle ees vois tehdä joka olis dramaattista?!? :D) mutta kun sai huonot latvat pois ja kirkkaat värit ennalleen niin oma olokin oli heti paljon, paljon freesimpi. Bobbylle napsittiin myös kesätukka samalla reissulla, joka olikin vähemmän nautinnollista... Ollaan aiemminkin kyllä käyty ja hyvin on sujunut, mutta nyt kyllä poika laittoikin niin tunteella hanttiin että äitiä hävetti, lopulta onnistuttiin onneksi taltuttamaan lapsi autolehden ääreen.

Kovin montaa päivää en kotona ehtinytkään viettää, sillä launtaina lähdin kohti Helsinkiä työhön liittyvän koulutuksen merkeissä. En ole tainnut mainita, että hain paikkaa meidän ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöviikon pääkoordinaattorina ja homman sain. Loka-marraskuun vaihteessa vietetään siis ympäri Suomen yliopistojen kampuksilla kehitysyhteistyöviikkoa ja meidän hommana on koordinoida tuon viikon tapahtumat. Paljon olenkin järjestöpuolella vastaavia juttuja päässyt tekemään ja kovasti tykkään, täytyy tosin harmitella sitä että suurin osa yliopistoista oli omat koordinaattorinsa saanut jo aiemmin keväällä, niin meillä on melkoinen kiriminen UEFin porukalla saada hommat samalle asteelle. Ja kesä on niin kauheen hankalaa aikaa Suomessa kun heinäkuu tuntuu viimeistään pistävän puolet kaikesta kiinni ja se on musta todella ärsyttävää. Mutta minkäs teet, täytyy nyt koittaa parhaansa tässä ajassa mitä on jäljellä.

Lauantaista meni iltapäivä matkustaessa, mulle oli buukattu majoitus hotelli Helkaan joka oli ihan mukava yllätys. Hyvällä paikalla, varsin kohtuuhintainen, aamiainen oli oikein jees. Ensin huone näytti vähän pimeältä, joka johtui katon valtavasta valokuvataulusta, mutta sänkyyn pötkähdettyä luotomaiseman ihailu oli todella rentouttavaa. Muutenkin koko hotellin sisustuksessa oli käytetty tosi paljon kuvia suomalaisesta luonnosta ja maisemista ja muutenkin tyyliltään kovin skandinaavista muotoilua. Varsin tyylikäs siis, vaikka itse en ole ihan selkeiden linjojen suurin ystävä. Miinuksena täytyy todeta että jostain läheisestä baarista kuului melkoinen jumputus huoneeseen, mua ei varsinaisesti haitannut koska kovin pienestä en häiriinny mutta herkkäunisemmalle en suosittelisi.
Illalla kävin ystäväni (jonka hääkutsusta mainitsinkin edellisesssä postauksessa) kanssa Pjazzassa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia hääsuunnittelujen kuin muunkin elämän merkeissä. Jännitin vähän koska netissä paikka oli saanut arvosteluja kovin laidasta laitaan, mutta mulle jäi ainakin positiivinen kuva. Otin pastaa ja katkaravut oli täydellisesti kypsennettyjä, iso plussa! Ja tiramisu oli tosiaan taivaallista! Oltiin onneksi varattu pöytä sillä ravintola oli aika täynnä. Uudestaankin voisin kyllä käydä, mutta kaikesta kivasta huolimatta kuitenkaan millekään omalle top-listalleni ei mennyt. Tosin sen tiramisun vuoksi kannattaa ainakin joskus piipahtaa jos kaupungissa on!

Sunnuntaipäivä menikin koulutuksen merkeissä ideoita toisten koordinaattorien kanssa vaihtaen. Juna lähti vähän neljän jälkeen, joten piipahdin nopeasti Citycenterin Lushissa ennen eväiden ostoa ja matkaa kotia kohti. Ostin ihan törkeän pinkin huulipunan, joka oikein huusi aurinkoisia kesäpäiviä!
Mielettömän hyvä pigmentti ja peittävyys, kaupassa testiksi sipaistua punaa löytyi vielä illallakin huulista vaikka koitin enimmät pyyhkäistä pois joten voin todeta että kestävyyttäkin löytyy! Lush kuuluu muutenkin ehdottomasti mun lemppareihin niin suuresti että voisin kirjoittaa siitä vaikka kuinka paljon! :D

Bobby lähti tänään aamupäivällä ukin luo viettämään päivää ja me saatiin aikaa siivoilla rauhassa Bobitin huonetta ja vähän karsia lelukasoja. Vaikka ollaan koitettu pitää järki päässä hankinnoissa niin tuntuuhan noita silti kasaantuvan. Saatiinkin jo kerättyä yksi pieni laatikko eteenpäin lähteviä ja myös ensimmäinen varsinainen muuttolaatikko kasaan, ettei kaikki legot ja pikkuautot ilmesty sohvan alta taas varsinaisen muuton aikaan...

Toukoreissu 2/2 (Tallinna)

Viimeisin viikko on pitänyt sisällään kyllä melkoisen määrän istuttuja kilometrejä. Torstaina ajettiin vielä mun kotipaikkakunnalle Kuhmoon, jossa Nellikoira oli meidän Tampere&Tallinna-reissun ajan mummulassa hoidettavana. Sieltä palailtiin eilen ja jos nyt vähitellen alkais tottua taas kotona oloonkin.

Meille reissulaisille onneksi paistoi aurinko!

Maanantaina tosiaan lähdettiin ajelemaan Tampereelta heti aamupäivällä kohti Helsinkiä, josta laiva lähti Tallinnaan n.15.30. Ajateltiin että oltais käyty kattomassa Bobbylla jotain kesätakkia reissuun mukaan (...kun Mika unohti sen pakata...) mutta lopulta todettiin ettei viititä enää lähteä Jätkäsaaresta keskustaan kun aikaa ei ihan niin valtavasti ollut. Jäätiinkin sitten pyörimään vaan Verkkokauppa.comin liikkeelle, minä haksahdin ostamaan Bobbylle pienen junaradan sieltä. Laivamatkalla Bobby sentään nukkui pienet päikkärit mummin reippaasti kärrytellessä ympäri kerrosta. Laiva oli satamassa joskus kuuden maissa, josta käveltiin hotelli Estoriaan ja kellon tikitellessä jo lähempänä iltakahdeksaa päädyttiin tylsään mutta helppoon ratkaisuun ja kipitettiin Amarilloon, joka samasta rakennuksesta löytyi. Niin pojalla kuin mammallakin oli melkoinen nälkäkärtty jo iskemässä, joten tämä oli kyllä siihen hetkeen toimivin ratkaisu.

Aivan erityisesti täytyy mainita, että hotelli oli ihana!!! Meillä oli tosiaan varattuna huone viime vuonna valmistuneesta Solo Sokos Hotel Estoriasta, joka on rakennettu Viru keskuksen yhteyteen, Viru-hotellin viereen - esim. hotellien aulatilat olivat yhteiset. Huoneen värimaailma oli ihanan freesi verrattuna siihen, miltä hotellihuoneet yleensä näyttää ja huoneessa oli paljon ihania yksityiskohtia, kuten linnuiksi muotoillut kenkälusikat istumassa hengareilla. Sängyt olivat MUHKEAT, Bobby-raukkakin koitti hivuttautua meidän sängyltä alas kuin mikäkin vuorikiipelijä :D
Kaikkiin huoneisiin liittyi jonkinlainen tarina, meidän huoneesta löytyi Tallinnassa opiskelleiden vaihto-opiskelijoiden kokemuksia kaupungista ja maasta. 

Vihreää ja oranssia, mukavaa vaihtelua perinteisiin hotellihuoneisiin!

Meidän huoneet oli rakennuksen siipiosassa ja kerroksesta löytyi myös aivan ihanat yleiset aulatilat, josta löytyi kahvikone ja pieniä herkkuja, samoin kuin kirjoja ja erilaisia pelejä. Koska huone oli ihan lähellä, uskaltauduttiinkin Mikan kanssa nauttimaan vielä iltakahvit yhdessä Bobbyn jo painuttua yöpuulle. Ehdottomasti voisin uudestaankin mennä! Illalla pitkin käytäviä kirmailleesta nuorisoporukastakaan ei kuulunut mitään yöllä, joten äänieristys hyvä? :D Asiakaspalvelukin oli oikein ystävällistä, vaikka heti ekana iltana jouduttiin käymään pyytelemässä anteeksi Bobbyn skoolailtua kuohuviinilasilla pöydän reunaan (ja kyllä, rikkihän se meni)...

Meidän kerroksen "lounge", maisemat auringonlaskussa oli myös ihanat!

Seuraavan päivän check-out oli 12 aikaa ja laiva lähti 19, joten päivä kului lähinnä haahuillen pitkin vanhaa kaupunkia ja Viru-keskuksessa kierellen. Aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, kuten edellisen Tampereen reissun jälkeen totesin niin pientä luksusta tuo heti kahvin tarjoilu pöytiin! Mukavaa että sekin tapa on yleistymässä!
Vanhassa kaupungissa nautittiin kevyt lounas Von Krahlissa ja taivallettiin lopulta Tornide väljak-puistoon hengailemaan. Siellä olikin käynnissä jo Lillefestival 2015, eli Tallinnan kukkafestivaalit. Ihan kunnolla ei tullut tuota läpi käytyä, mutta riikinkukkorakastajan silmään pisti heti tämä ihanuus :D

Kuvasta ei niin kamalan hyvin näe, mutta linnun pyrstöön oli muotoiltu paikkoja kukkaruukuille, joissa oli pieniä istutuksia. Oon jo miettinyt millaisesta kanaverkosta tommosen sais kotiin kyhättyä :D :D

Laivamatka Helsinkiin kesti pari tuntia, mutta tuntui henkisesti huomattavasti raskaammalta kuin tulomatka. U know, känniset keski-ikäiset ja toki muutkin. Jotenkin oli hirveen surullista, katsoa vierestä millasia perseilijöitä ihmiskunnastakin löytyy. Puhhuh. Onneksi tuota väliä ei tarvitse asioikseeen sahata. Helsingistä oltiin vuokrattu huoneistohotellin kautta majoitus ja vaikka ihan ok olikin, olihan se vähän pudotus edellisen yön ihanuudesta. Keskiviikkoaamuna lähdettiin jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kuopiota, mutta pysähdyttiin nautiskelemaan matkasta Juvalla Teahouse of Wehmaisissa, jokaa ehdottomasti on yksi kivoimpia kohteita mitä matkan varrelta löytyy, suosittelen tutustumaan!

En ole kovin shoppailijatyyppiä ja useimmiten kaupat jäävät kiertelemättä (mieluummin syön rahani nykyään :D), mutta kirjakaupat muodostavat tähän poikkeuksen ja meinaan seota aina ihan täysin. Siksi Viru keskuksen Rahva raamat melkein särki sydämeni, kun löysin kaikkea ihanaa joka täytyi jättää kauppaan. Vaikka kirjoista pidänkin (etenkin taidekirjat kuuluu suosikkilistalle!), niin lopulta se on kaikki muu tarjolla oleva paperitavara joka aivan erityisesti sykähdyttää, muistikirjat, kauniit käärepaperit ja kortit ja kaikki pieni ihana tilpehööri - olenkin sanonut että jos joskus voitan lotossa, perustan oman pienen paperikauppani, josta en varmaan vaan myy mitään koskaan kellekään :D

Tällä kertaa mukaan lähti ihana vintage-henkinen käärepaperi ja pakkaus kortteja, sekä kirja Bobbylle (meillä on tullut nyt tavaksi reissusta ostaa joku pikkukirjanen alkuperäiskielellä) ja mulle, tai pikemminkin meidän perheelle 940 Saturdays - Family Activities & a Keepsake Journal. Ajatuksena on siis että lapsen syntymän ja täysi-ikäisyyden välille mahtuu n.940 lauantaita, joiden ihania perhepuuhia voi tuohon kirjaan laittaa muistoksi ylös. Mukana oli myös pieni vihkonen, josta löytyy eri ikätasoille sopivaa puuhastelua, jota koko perheen kesken voi tehdä. Vaikka ei nyt vauva-ajasta aletakaan, niin aattelin että tuo silti on tosi hauska, ja ihan kiva lahjavinkki tuoreillekin perheille - kunhan ei kuulu ihmisryhmään joka liikaa paineita tollaisesta ottaa!

Jos jotain miinusta pitää todeta, niin taaperoikäisen kanssa joka tykkää vielä rattaissa istua, ei Tallinnan vanha kaupunki ja mukulakivikadut yhdistettynä matkarattaisiin ollut niin miellyttävä ratkaisu työntäjällekään. Isompien lasten kanssa siis varmasti kivempi kohde, kun pääsee vähän paremmin paikkoja tutkimaan ja keskittymiskykyäkin löytyy enemmän kiinnostua asioista. Kaiken kaikkiaan, mukava matka ja yllättävän helposti meni, vaikka lapsenkin reissujaksaminen vähän etukäteen jänskätti!


PS.Reissun aikana oli saapunut myös kutsu lapsuusajan ystävän häihin lokakuussa, josta oon tosi otettu ja odotan kyllä suurella innolla! Ihanaa!