#PrayForParis

Tämä päivä on startannut kovin mustana maailmanlaajuisesti eilisten Parisiin terrori-iskujen jäljiltä. Olin hereillä vielä yöllä kun tapahtumat alkoivat rullaamaan ja tipoittainen informaatio alkoi levitä mediassa katastrofin laajuudesta, josta ei taida vieläkään täyttä kuvaa olla täysin syntynyt.

Minulla on huomenna syntymäpäivä, jonka myötä olen äkäillyt pitkin viikkoa - en ole niitä seesteisesti ikääntyviä - mutta tälläinen äkkiä heilauttaa asiat taas oikeaan mittakaavaan. En halua lähteä millekään syyllisten kaivelun linjalle tai pohtimaan tehtyjä valintoja tähän saakka tai tästä eteenpäin, haluan vain osoittaa solidaarisuuteni Pariisille tämän murhenäytelmän jäljiltä. Koitetaan löytää valoa kaiken tämän pimeän keskelle. Ajatuksemme ovat kanssanne.

***

I'm so sorry for the tragedy last night - our thoughts and prayers with you, Paris.

Kannuskynnen repeämä

Ounou, Nelskulle sattui sunnuntaina vahinko! Kannuskynnet (eli ne koiran "peukun" kynnet) olivat ehtineet jo turhan pitkiksi ja anoppilan reissulla toisen etutassun kynsi otti ja repesi, varmaankin Nellin ponnistaessa ulos kuljetuskopastaan. Tassu oli silminnähden kipeä, Nelli koitti olla varaamatta sille (linkutus paljastikin tapahtuneen) eikä mielellään antanut tutkittavaksi ja lähempi tarkastelu osoittikin että kynsi repsotti oudosti, ei silleen siististi piilossa kuin yleensä ja muutama tippa vertakin oli havaittavissa.
Vaikka olenkin äiti niin osaan jotenkin säilyttää maltin ja järjen päässä lapsen suhteen, mutta koiran haaverit saavat mut melkein hysterian partaalle... Hätäensiapuna kyhättiin sidetaitoksilla ja ihoteipillä pieni side tassun ympärille ettei kynsi ainakaan tartu mihinkään enää pahemmin ja sekin näytti jo kovasti helpottavan Nellin oloa. Saatiin tosin melkoinen kuri pitää päällä että malttoi olla, on kuitenkin niin pomppimiseen taipuvainen että huoletti että kynsi repeytyy vielä kokonaan irti.

Pikku rihvelillä on pipi :(

Nopea googlettelu osoittikin että vaikka on "vaan" kynnestä kyse, on eläinlääkäri oikea osoite. Kynnet kuitenkin ovat hyvin tulehdusalttiita ja niiden alueella on koirallakin niin paljon hermoja ettei tilanne itsekseen parane missään nimessä. Kokeilin onneani eläinlääkärimme "päivystysnumeron" (puhelin on mukana vapaa-ajalla ja vastailevat jos voivat) suhteen ja sainkin onnekseni hoitajan kiinni. Seuraava aamupäivä oli ihan täyteen buukattu, mutta pyysivät potilaan tuomaan hetimiten aamusta jotta koittavat mahduttaa toimenpiteen johonkin väliin päivän mittaan.

En tiiä oliko Nellille kaameempaa itse vahinko vai sitä seurannut paastotus, piti kuitenkin toimenpidettä varten rauhoittaa. Vietiin koira maanantai-aamuna melko pian 8 jälkeen ja sovittiin nouto 16 jälkeen, että ehtivät vähän seurailla miten se pää selviää operaation jälkeen. Takahuoneesta kuuluikin melkoista kurinaa kun paikalle saavuin (en minä tiedä millä muulla sanalla sitä kuvailla, hyvä että koiraksi tunnistaa aina :D) ja hoitajan kanssa naureskeltiinkin että on se hyvin omanlaisensa persoona kyllä Nellikin.

"Oon niin valmis kotiin"

Vahingoittunut kynsi oli poistettu, ydinkanava on vielä kuitenkin olemassa joten kynsi kasvaa ajan kanssa takaisin. Operaatiolle tuli kaiken kaikkiaan hintaa (jälkihoitoon kuuluvine tarpeineen) vähän reilu 200 euroa. Saatiin kipulääkkeet Nellille kolmeksi päiväksi ja ohjeet alueen pitämiseen puhtaana. Kannuskynsi on sikäli normaalia kynttä helpompi, ettei se ole kontaktissa niin paljon ympäristöön ja tulehdusriski on sen myötä pienempi - suurempi ongelma onkin jos koira alkaa itse nuolemaan tai pureskelemaan haava-aluetta. Kehotettiinkin ottamaan tötterökauluria ja/tai sukkia käyttöön heti jos alkaa siltä näyttää. Nelsku oli tosi tokkurainen eilisen illan, mutta tänään on touhottanut melkolailla normaaliin malliin eikä ole osoittanut mitään intressejä nuoleskella tassuaan tms. joten paraneminen toivottavasti etenee hyvin. Laimennetulla Betadinella ollaan kuitenkin putsailtu aluetta erityisesti ulkoilujen jälkeen.

Aivan erityiset kiitokset taas ansaitsee Punaturkki! Todella loistavaa on niin asiakaspalvelu kuin eläintenhoitokin. Nelli ei oo aina se helpoin potilas ja minäkin voin täällä myöntää rehellisesti että kun soitin 10 jälkeen ja kyselin typeriä niin oikeesti halusin tsekata vaan mitä sinne kuuluu leikkausta odotellessa...

Crazy Cumberbitches, eli Hamlet @ Barbican ja iki-ihana Benedict Cumberbatch :D

Kesällä 2014 olin kaasojeni (tai kahden kolmesta) kanssa Lontoossa polttarireissulla. Tulomatkalla ystäväni bongasi jostain lehdestä mainoksen jossa kerrottiin seuraavan vuoden Hamlet-produktiosta Barbican-teatterissa pääosassa Benedict Cumberbatch. Ollaan sen verran Cumberbitchesejä, että jonkun ääneen heittämä ajatus "jaha, pitäiskö sitä sitten sinne" alkoikin realisoitumaan seuraavien viikkojen aikana. Allekirjoittanut oli vastuussa lippujen hankkimisesta, johon päivä menikin: lippukaupassa jokainen sai jonotusnumeron, ja oman vuorosi tullessa kohdalle aikaa oli joku 10 tai 15 minuuttia valita esityspäivä ja etsiä paikat itselleen sopivalla hinnalla. Oma numeroni hujahti melko pitkälle (ja lopulliseksi jonotusajaksi tuli joku 6-7 tuntia...) ja pelkäsinkin jo että saadaanko edes lippuja, mutta vähän mieltä edes lämmitti yli 30 tuhatta muuta vielä minunkin jälkeen :D

Mutta TADAA! Niin ne liput lopulta saatiin (yläparvelta, ei mikään paras paikka mutta vielä varsin kohtuuhintainen) ja jännitin koko ajan syyskuulle saakka että jotain menee vielä vituiksi matkan varrella, liput katoavat tms. Saatiin liput näytökseen 2.10. jonka ympärille sitten muukin reissumme suunniteltiin, Lontoossa olimme siis torstaista maanantaihin.

Moni lähipiiristä kyselikin, voiko tämä olla kaiken sen säätämisen arvoista? KYLLÄ, kyllä se oli. Valitettavasti en malttanut olla lukematta kritiikkejä ennen esitystä joissa Benkulle ei tullut ihan huippu arvosanat hommasta, mutta jos ensimmäisissä esiintymisissä on jotain ongelmaa ollut niin nyt ne olivat ainakin tiessään. Lavastus oli fantastinen, jo pelkästään sen johdosta olen valmis suosittelemaan kaikille. Iho menee vieläkin kananlihalle ensimmäisen näytöksen loppukohtauksesta jossa "sota vyöryi näyttämölle". Sain matkaseuralaisille melko paljon teatteritulkin hommia tehdä esityksen jälkeen, mutta se oli oikeestaan vaan mukavaa. Sen verran on tullut myös vanhempaa tekstiä englanniksi nautittua elämän varrella, että kielikin avautui ihan yllättävän helposti! Ja erittäin mielelläni kerron lisää jos jollain on kysymyksiä, tästä aiheesta keulisin mielelläni vaikka kuinka paljon :D :D :D

Finnkinolla onkin tänä iltana NT livessä Hamlet, encore taisi olla marraskuun puolelle kans suunnitelmissa - Helsingin immeiset siis pääsisivät vielä tästä nauttimaan kotikaupungissaan - suosittelen!

Kehyviikon startti Kuopiossa

Kuopion osalta keulittiin vähän varaslähtö kehyviikolle ja pidettiin meidän eka tilaisuus jo eilen illalla, johon tuli luennoimaan Ilkka Mikkonen SPR:ltä katastrofilääketieteestä. Paikalle saapui laskemani mukaan 35 henkeä, mikä oli mulle ihan positiivinen yllätys, koska saatiin aikataulut vahvistettua vasta niin viime tipassa ettei kauheesti ehditty edes mainostamaan, etenkin kun valtakunnallisesti kehyviikkoa vietetään vasta ensi viikolla. Positiivinen yllätys oli myös että vaikka tapahtumaa ensisijaisesti mainostettiin lääketieteen opiskelijoille, oli varmaan puolet porukasta muiden tieteenalojen edustajia. Kiva huomata että aihe kiinnosti, ja ainakin allekirjoittanut oli ihan fiiliksissä koko luennon ajan!

Ilkka Mikkonen luennoimassa katastrofilääketieteestä

Mikkosella oli mielestäni ilahduttavan realistinen näkemys työhönsä ja hän kertoi kokemuksistaan hyvin rehellisesti ja avoimesti - ei mitenkään mässäillen vaikka paljon kuolemaa ja traumapotilaita on varmasti vastaan tullut, mutta ei myöskään kaunistellen sitä todellisuutta, jota kentällä eletään. Myönnän että itsellänikin nousi melkoinen pala kurkkuun, kun kertomukset ensimmäisen kerran kääntyivät vuoden 2004 tsunamiin ja miehellä itselläänkin silminnähden nousivat tunteet pintaan. Jos mahdollisuus päästä jossain kuuntelemaan tulee eteen, niin ehdottomasti suosittelen!

Omat fiiliksetkin olivat illalla erittäin huojentuneet, kun on tietyllä lailla saatu hommat pyöräytettyä käyntiin. Ja voi hyvänen aika, miten ihania vapaaehtoisia mulla on, oisin kyllä ihan pulassa ilman heitä! <3

Tuudittauduinkin tänään niin helpotukseeni että unohdin yhden tapahtuman johon olin tälle illalle oikein ilmoittautunut, hups! Hävettää ja harmittaa ihan sairaan paljon, onneksi olin menossa tosin vaan ihan vieraana enkä edustamaan. Alkaa työstressi tehdä tehtävänsä...

***

Yesterday was the first event of the Kuopio's Development Cooperation Week and I was very pleasantly surprised for the outcome of crowd and the doctor (Ilkka Mikkonen) was an awesome lecturer! He was telling us about medicine at international disaster sites. If you have a chance to go and see him somewhere, I highly reccomend!

Helsingin tärppejä: Friends&BRGRS, Zicco ja Karkkikauppa Sweetheart

Tällä kertaa tarjolla muita mukavia tärppejä tämän kertaiselta Helsingin reissulta sen ihastuttavan hotellihuoneen lisäksi! :D

Friends&BRGRS (Mikonkatu 8): astetta laadukkaampi pikaruokaravintola. Suosittelen kokeilemaan jos hampparilinjalla olet liikkeellä, voittaa Mäkkäri-safkat 5-0 ja varsin kohtuuhinnoissa kuitenkin, esim.Classic BRGR Meal kuvassa (juoma piileskelee taustalla) 11 €. Jos jotain narinaa keksin niin harmittaa että sisutukseltaan niin pikaruokapaikkoja muistuttava, viihtyisyys voi olla pienellä laittamisella kuitenkin huippuluokkaa kun ruoka itsessään oli todella toimivaa.

Friends&BRGRS

Zicco (Fredrikinkatu 18): meillä oli lauantaiaamuna ylimääräistä aikaa ja lähdettiin käymään vähän kävelyllä ja ohikulkumatkalla värikkäät ikkunat veivät huomion ja huomasimmekin liikkeen olevan auki - valitettavasti! :D Eeeeei hemmetti että keulin! Onneksi Bobby ei ollut reissussa mukana tai ei oltais varmaan vieläkään päästy sieltä pois! Liike oli täynnä toinen toistaan ihanampaa lastentavaraa leluista vaatteisiin! Ihastuin itse erityisesti Djecon tuotteisiin, ihania väreiltään ja ulkomuodoiltaan! Tuotiin Bobbylle tuliaisina pieni paloasema ja muutama muukin ostos tehtiin, mutta ne ovat matkalla pukinkonttiin, joten kuvia ei ole tässä vaiheessa vuotta vielä tulossa! ;)

Zicco

Viimeisenä mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä Karkkikauppa Sweetheart (Uudenmaankatu 32): sieltäkin lähti mukaan erinäisiä joululahjoiksi päätyviä asioita, joten ostoksista ei sen kummempia kuvia - mutta kuka ees kaipaa ostoksista kuvia kun liiketilatkin näyttää tältä!!! <3
Ihan mieletöttömän kaunis sisustus kaupassa, jos ei henkilökunnalla ole vielä visualistin titteliä niin sietäisivät jo pelkästään tämän perusteella sen saada!

Mustavalkoinen näyteikkuna... / B&W on the shop window...

...ja pastellia sisällä / ...and some pastels inside

En tiedä onko tuotteet vai sisustus makeampi? / I don't know which is sweeter, candies or the interior?

***

Some sweet spots from our trip to Helsinki last weekend!

Solo Sokos Hotel Aleksanteri: Bettie's Boudoir

Viikonlopuksi tosiaan kävi kutsu Helsinkiin hääjuhliin ja aikani hotelleja selattuamme päädyttiin Mikan kanssa lopulta Sokos-hotelli Aleksanteriin, sillä siellä oli tarjolla ihastuttava Bettie's Boudoir-huone!
Jos Suomi burleskin grand lady Bettie Blackheart ei jostain syystä ole vielä nimeltä tuttu, niin hop hop googlettamaan! :D Kyseessä siis hänen ja Aleksanterin yhteistyöprojekti, jossa yksi Solo Up Queen huoneista on maalattu burleskiteemaisesti, innottajanaan Helsingin Punainen Mylly.
Kovana burleskifanina täytyy sanoa, että rakastin huonetta niiiiin paljon! Värimaailma oli jotain aivan muuta kuin monesti kovin kliinisissä ketjuhotelleissa on tottunut! Mukavaa että näistä isommistakin puljuista alkaa löytyä sen verran boutique-henkeä että löytyy vähän erikoisempiakin vaihtoehtoja! Huone oli siis minulle kovin mieluinen, ja varauskin tapahtui helposti - tosin halusin pelata sen verran varman päälle että otin yhteyttä respaan varausta tehdessäni ja pyysin ko. huoneen, ei voi tuuriinkaan kaikessa luottaa!

Bettie's Boudoir @ Solo Sokos Hotel Aleksanteri

Joitakin yksityiskohtia huoneemme sisustuksesta / Some details from our hotel room

Hotelli Aleksanteri oli muutenkin ihan positiivinen yllätys, tämä oli niin minulle kuin Mikallekin eka kerta siellä! Ihan hyvällä paikalla lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta, mutta kuitenkin oli hyvin rauhallinen ympäristö eikä melua kuulunut ainakaan meidän huoneeseen edes vastapäiseltä rakennustyömaalta. Jos jotakin miinusta niin Aleksanterin teatterin parkkikselle suunnatut ikkunat, etenkin kun huone oli jo toisessa kerroksessa - tuppaan keekoilemaan useimmiten puolialasti enkä tule välttämättä ajatelleeksi onko ulkona yleisöäkin...
Kaikin puolin huone oli kuitenkin siisti ja hyvänkokoinen, ja sanoisinkin siis että hintansa väärti.
Aamiainen varsin hyvä ja valikoima laaja, kahvit tuli pöytiin tarjoiltuna ja aula oli sekin varsin viihtyisästi sisustettu, ainakin meikäläisen makuun. Aamiainen oli periaatteessa Olipa kerran-ravintolan puolella (jossa kävin myös kyyläämässä sisustuksen joka oli varsin värikäs ja persoonallinen!), mutta oltiin aamiaisella silloin kun muutkin ja vapaana olevia pöytiä löytyi hotellin aulabaarin puolelta enemmän.

Aleksanterin aula(baari) / Lobby&Bar from Aleksanteri

Näin vanhempana alkaa vähän nirsoillakin hotellien päälle, eikä aina vaan riitä se että on sentään joku paikka jossa nukkua. Sisustuksella on suuri merkitys minulle valitessani ja siitä tulikin Aleksanterille iso plussa! Täydellinen vaihtoehto etenkin pariskuntana reissaamiselle, tänne mennään uudestaankin!

Mika nauttimassa olostaan :D / My hubby enjoying the room :D

***

We were at our friends' wedding last weekend and it was a perfect getaway also for the two of us!

We booked a burlesque themed room, designed by Bettie Blackheart, THE grand lady of Finnish burlesque scene! Room was very lovely, with a mixture of art and rich fabrics. I love the fact that even that it is a chain hotel, they also have very boutique styled rooms. Very colourful and distinctive. With a great breakfast, have to mention that too, of course! We'll definitely go here again!

Reissuun valmistautumassa, taas :D

Mun pitäisi oikeesti pakata mutta sen sijaan starttasin Greyn Anatomian 12.kauden jaksot ja vaan fiilistelen tulevaa viikonloppua... Tällä kertaa lähdetään ihan Mikan kaa kahdestaan ja ei sentään Helsinkiä pidemmälle, mutta tervetullutta vaihtelua! Bobbykin on kysellyt jo pari päivää mummin ja ukin perään, innoissaan siis yökylään lähdössä hänkin. Mukava pieni irtiotto lapsiperhearjen keskelle! Ihanaa!!!

Ollaan menossa tosiaan Helsinkiin juhlistamaan mun ystävän häitä. Oon ihan innoissani jo tässä vaiheessa! Oltiin parhaita ystäviä ala-asteelta lähtien aina abivuoteen, jolloin lukion jälkeen muutettiin eri puolille Suomea ja tässä varmaan vajaan kymmenen vuoden sisään nähtiin vaan pari-kolme kertaa. Viime keväänä nähtiin taas pitkästä aikaa ja vaikka aikaa olikin kulunut, tuntui hirveen helpolta olla taas yhdessä. Jonkin ajan kuluttua tipahtikin postiluukusta kutsu häihin ja tässä välissä ollaan onnistuttu pitämään yhteyttä varmaan enemmän kuin lukion jälkeen yhteensä :D
Oon joka tapauksessa tosi iloinen ja otettu että meidätkin kutsuttiin ja ennen kaikkea odotan innolla juhlia, J kun on aina ollut ihan mielettömän tyylikäs tapaus niin en epäile hetkeäkään eikö juhlatkin näytä siltä!

Ink and Water

Alle kaksi viikkoa enää kehyviikon starttaamiseen, huiiiii! Suunnitelmat on edelleenkin epämiellyttävän levällään, sillä aikataulujen sopiminen vaikuttaa olevan ihan omituisen vaikeaa taas. Onneksi eilen oli tosi hyvä palaveri meidän vapaaehtoisten kanssa ja tuli itelläkin parempaa fiilistä taas tähän säätämiseen. Parin päivän sisällä pitäisi alkaa ohjelmaakin lykkäämään ulos että ehdittäisiin mainostaa myös. Mutta hyvä tästä vielä tulee!


Viikonloppuna koitin pitkästä aikaa olla miettimättä työkuvioita ja suunnattiinkin piipahtamaan Musiikkikeskuksella järjestetyssä Ink and Water-näyttelyssä, jossa löytyikin paljon kaunista katseltavaa. Näyttelyssä oli esillä kuuden Shanghai Pudongin Jinqiaosta kotoisin olevan kalligrafiataiteilijan töitä. Shangai Pudong kuuluu siis Kuopion ystävyyskaupunkeihin, joten kulttuurivaihto oli kyseessä.

Perjantai-iltana olisi ollut livenäytös kalligrafiasta, johon en valitettavasti päässyt paikalle ja se harmittikin kovin. Työt olivat tosi upeaa katsottavaa, mutta lisäopastus olisi ehdottomasti tullut tarpeeseen. Kalligrafia on kuitenkin kiinalaisessa kulttuurissa todella arvostetussa asemassa ja sillä on valtavan vanhat historialliset juuret, joten pelkästään lopputulos ei ole "se" juttu vaan myös valmistamiseen liittyvät prosessit - kaikella paperin valinnasta lähtien on merkitystä. Mutta valtavan kaunista jälkeä oli vaikka vähän "tyngäksi" tuntuikin minusta jäävän. Ohessa muutama nappaus mun mielestä kauneimmista töistä! Samalla reissulla käväistiin myös Canton Hinissä lounastamassa, joten varsinainen kiinalainen lauantai!

Yksityiskohta teoksesta: Li Jiegong - Tarina qipao-mekosta ja sinisestä posliinimaljakosta

Li Jiegong - Han ja Tang-dynastioiden aikaisia runoja

Yu Fengin töitä

***

I've been awfully busy with my work lately so decided to concentate on everything else during last weekend! So, on Saturday after having lunch at Chinese restaurant, we visited the Ink and Water-exhibition that had calligraphic art of artists from Shangai Pudong (Kuopio's Friendship City). Very beautoful and exquisite show, though a guidance to collection would have been a real big plus!

Takaisin kotona!

My moodboard for London <3

Palattiin tänään tyttöjen reissulta Lontoosta ja meillähän oli totta kai ihan mahtavaa! Ilta on kulunut lähinnä tavaroita purkaen ja fiilistellen! Vähän tunnelmointia reissun varrelta, koitan huomenissa kirjoitella enemmän mitä kaikkea matkalla puuhattiin mutta vähän nyt tunnelmakuvia matkalta! Mutta olipa silti ihana nähdä Mika ja Bobby äitiä vastassa lentokentällä vilkuttelemassa! :)

Plussaa  myös murulle, kotona oli sillä välin siivottu ja uusi sohva Ikeasta vihdoin käyty hakemassa, ehkä pitäis karata ulkomaille useemminkin :D

***

We had the most wonderful time at London with my friends! But still happy to be back at home with my family! (And hubby had cleaned and got us the new couch finally, I think I should travel more often :D)

 

London Calling! (ja muutoksia blogissa)

Adapting to UK!

Hohoo, tänään on se päivä jota oon innolla syksyn odottanut! Lähdetään ystävien kesken piipahtamaan Lontooseen pidennetyn viikonlopun verran, ihanaaaaaa! Lento starttaa Kuopiosta illalla ja mulla on kauhee säätäminen käynnissä että saisin hommia hanskaan sen verran että ehtisin nauttia reissusta turhia stressailematta.  En oo vieläkään ihan fine mutta toivon että viikonloppu selvitään buranan ja nenäliinojen avustuksella.

Blogi otti ja muutti nimensä pois Harakkalasta. Koko Harakkala (ja sen myötä bloggailukin) nousi mieleen vuodenvaihteessa, kun löydettiin meidän unelmien asunto (noin niinkuin realistisella budjetilla) ja mä oli ehtinyt valita jo mielessäni tapetit seinään ja kaikkee. Harakkalan piti olla meidän koti ja oltiin jo lainatarjouskierroksella. Arvaatte ehkä miten kävi? Joku mulkku osti sen :D
Jos jaksan vielä 10 kk myöhemminkin olla katkera tapahtuneesta, niin uskokaa että se oli mulle iso juttu. Mutta koska kävi kuten kävi, niin aattelin että haluun haudata sen nyt kokonaan ja starttasin hommat blogissa nyt uuden nimen alla. Lisäksi koitan jatkossa jonkin pienen tiivistelmän vääntää englanniksikin ulkomaan eläviä ajatellen tekstin loppuun. Näillä eväilläpä eteenpäin!

***

Off to London today for a little vacation with my lovely friends! Still a bit fluish so packing a lot of tissues!

Changed the blog's name today and I'll try to sum up something in English in every post for my lovely foreign friends! 

Flunssapäiviä ja Sylityksin Kuopion kaupunginteatterissa

Oon ollut kohta jo viikon kipeenä ja se on ihan hanurista. Meillä kävi hyvin "perinteiset" flunssan suhteen - Bobby alkaa vähän niiskuttelemaan ja kohta mulla onkin joku keuhkotauti päällä... Poika alkaa onneksi olla jo parempaan päin, samontein kun meinasin lääkärin varata niin hävisi korvaoireet ja väsymys. Itse en vieläkään ole kauheen hyvässä kondiksessa, kuumeettomia on viime päivät jo onneksi olleet. Ei tässä olisi potiessa muuten mitään hätää, mutta torstaina pitäisi lähteä reissuun piipahtamaan niin aina jänskättää kun kipeily alkaa vähän aiemmin.

Lauantai-iltana nykäsin särkylääkkeitä läjän että pääsin kaverin kanssa piipahtamaan teatterissa, siitä kun oli jo monta viikkoa aiemmin sovittu. Kuopion kaupungintatterin ohjelmistossa starttasi kuun alkupuolella Sylityksin, jota mekin sitten suunnattiin mielenkiinnolla katsomaan.

Piirros Antti Voutilainen

"Kuopiolaislähtöisen Anna-Elina Lyytikäisen Sylityksin-näytelmä pureutuu kipeään ja vaiettuun aiheeseen: lapsettomuuteen. Kirjailijan itsensä ohjaaman näytelmän henkilöillä on kullakin oma tarinansa kerrottavanaan. Martti ja Mirja haluavat lapsia, ehdottomasti ja vaikka väkisin. Teemu ja Kaisa haluavat puolestaan elää villiä ja vapaata opiskelijaelämää. Synnytysosastoa työkseen siivoava Alma taas ei voi unohtaa hetkeksikään, että hukkasi hedelmälliset vuotensa miehen kanssa, joka ei halunnut lasta.  Sylityksin kysyy, onko lasten hankkiminen elämän tarkoitus vai onko se ihmisen itsekäs tarve jatkaa geenejään?"  (kuva ja esittelyteksti lainattu kaupunginteatterin sivuilta)


Esityksen alkupuolella olo oli vähän tuskastunut, päähenkilöistä ei löytynyt kauheasti samaistumispintaa ja hahmot olivat suoraan sanottuna epämiellyttäviä. Tämä kuitenkin muuttui täysin esityksen aikana - erityismaininnan haluan ekalta puoliajalta antaa Karri Lämpsän esittämälle Martille, joka veti lapsettomuushoitojen äärellä kipuilevan avioparin miehen roolin mahtavasti - lapsettomuutta käsitellään usein vieläkin jotenkin naisten henkilökohtaisena tragediana, unohtaen se toinen osapuoli. Joo, osa on toki biologiaa kun miehillä lisääntymisen suhteen ei ikä tule vastaan, mutta kuitenkin Mirjan (Sari Harju) hormonihuuruista tuskailua katsellessa aloin itsekin pohtimaan miehenkin lapsen kaipuuta. Ikävää tosin oli että Martista kuoriutui väliajan jälkeen täysi mulkku :D

Ennen esitystä mietin kuinka hauskasti tarinoita voisi viedä rinnakkain eteenpäin, ja siksi melkein hihkahdin kun huomasin että vastaavaan ratkaisuun oli oikeastikin päädytty kohtausten hienolla limittämisellä - ohjaajalta (eli käsikirjoittajalta) upeaa työtä! Myös videosuunnittelu oli toteutettu todella onnistuneesti ja se oikeastikin palveli tarinaa ja sen etenemistä eikä jäänyt vain ylimääräisen kikkailun tasolle, kuten joskus vastaavissa teknisissä ratkaisuissa on meinannut käydä. Kiitosta täytyy antaa myös siitä ettei yksinhuoltaäidin (Riina Björkbacka) traaginen tarina mennyt siihen pisteeseen kuin ensin odotin, vaikka sillä vähän matkan varrella peloteltiinkin - viime aikojen valossa se olisi toisaaltaan ollut ehkä liian suora ratkaisu. Vaikka keskeinen teema tarinoissa olikin lapsettomuus, niin isoja kysymyksiä nousi niin muutokseen sopeutumisesta kuin vastuullisuudestakin - ne toki ovatkin olennaisia asioita vanhempana olemisessa.

Jos jotain miinusta nyt haluan välttämättä kaivella niin itselleni kohellushuumori tuntui välillä vähän tarpeettoman kärjistetyltä (esim.lentokone- tai synnytyssalikohtaus) ja sen myötä se ei niinkään naurattanut vaan enemmän ärsytti. Hauskoja hetkiä onneksi riitti muutenkin matkan varrella ja itkukin olisi tullut jos en olisi niistänyt itseäni jo kuivaksi flunssan myötä. Esitys kouraisi syvältä ja kotiin tulessa olisikin tehnyt mieli herättää jo nukkuva taapero ja mennä viereen halailemaan. Ei helpoimmasta päästä, mutta ajatuksia herättävä. Suosittelen kyllä ehdottomasti.

Syyskuun kuulumisia

Pitkä blogihiljaisuus taas takana! Tiiättekö, mun uusi ja ihana uusi puhelin kaatui ihan täysin reilun kuukauden käytön jälkeen ja siinä samalla meni läjä valokuvia ja muistiinpanoja, joita olin tehnyt blogiakin ajatellen. Sitten menikin joitakin viikkoja vanhalla puhelimella, kunnes huollosta tuli uusi puhelin. Ja en käsitä mihin bittiavaruuteen kaikki mun matskut katosi, sillä jostain syystä ei kopioita ollut tallentunut iCloudin puolelle ja siinä meni sitten joksikin aikaa into kirjoitteluunkin. Harmittaa ja kiukuttaa vieläkin :(
Mutta nyt on uusi laite ollut käytössä jo jonkin aikaa ja varsin tyytyväinen silti kaiken kaikkiaan olen, että jospa tämä tästä.

Syksy on startannut työn täyteisenä ja kaoottisena! Opintojen lisäksi työskentelen pääkoordinaattorina järkkäilemässä ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöviikkoa ja sen tiimoilta hommaa sitten riittääkin! Kaikki tämä yhdistettynä Bobbyyn jota hoidan vielä kotona (ja Mikan vuorotöihin) ja yrityksiin harrastaakin jotain, niin kalenteri näyttää siltä että en ihmettele enää puhetta "ruuhkavuosista". Mutta koitan jatkossa myös pitää huolen tästä blogistanikin taas paremmin! Nyt kääperöä iltapalalle komentelemaan, PUS!

Lukunurkassa: Marie Kondo - The Life-Changing Magic of Tidying Up: The Japanese Art of Decluttering and Organizing

Kaikesta elämäni epäjärjestyksestä huolimatta (tai juurikin sen vuoksi) seuraan innostuneesti erilaisia blogeja ja sivuja, joilla käsitellään organisointia ja järjestämistä. Tänä vuonna noissa piireissä onkin käynyt kohina KonMari-metodista, jota kohtaan omakin mielenkiintoni alkoi heräilemään niin monen hehkutettua aikaansaamiaan tuloksia!

Metodi pohjautuu professional organizer (ammattijärjestäjä lienee suomenkielinen vastine, jota en oikein ole tottunut vielä sisäistämään) Marie Kondon työtapaan. Kondo on erittäin suosittu ja kuuluisa etenkin kotimaassaan Japanissa ja maine onkin kiirinyt hänen kirjansa ”The Life-Changing Magic of Tidying Up” myötä ympäri maailmaa. Suomennettuna teos ilmestyi myös tänä vuonna (KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika. Bazaar 2015). Itse tartuin teokseen englanninkielellä, tai en itseasiassa edes konkreettisesti tarttunut vaan löysin äänikirjan internetin kautta. Koska oon vähän epäileväinen aina tälläisiä joukkohysterioita kohtaan, ajattelin että tämä oli paras malli kirjaan tutustua – tavaran vähentämisen nimeen vannova Kondo tuskin arvostaisi kirjan sullomista hyllyyni jos se osoittautuisi tarpeettomaksi!

Mikä KonMarissa poikkeaa sitten ”normaaliin” organisointiin verrattuna? Hänen tyylinsä on erittäin kokonaisvaltainen ja ehdoton. Kotiin on tervetulleita ainoastaan asiat, jotka tuottavat iloa.

Iloa toki on monenlaista – ilo voi esineiden kohdalla tarkoittaa sitä, että ne helpottavat arkea ja tuottavat ilonsa sitä kautta. Tai sitten ovat omistajalleen niin rakkaita syystä tai toisesta, että jaksavat sykähdyttää joka kerta. Kuitenkin, Kondo painottaa ilon kokemusta juuri tässä hetkessä. Kodissa ei ole tilaa asioille, joille ehkä joskus tulevaisuudessa saattaisi olla käyttöä sikäli kun tähtien asento on oikea (kellä ei näitä löytyisi etenkin vaatekaapista?!?) eikä myöskään menneisyydelle, jota säilytetään tottumuksesta tai velvollisuudesta.  Tavaralla on aina tehtävä, se ei ole itseisarvo. Kondon tapa raivaamiselle on yksinkertaisuudessaan vaativa: joka ikinen omistamasi asia käy kädessäsi - samalla kun punnitset, tuottaako se iloa vai ei. Tämä onkin se elämänmullistava osuus hänen metodissaan: kun kaikki tavarat on käyty läpi, on kodissasi ainoastaan iloa tuottavia asioita. Ja näitä asioita ihmiset vaalivat, joten ne löytävät paikkansa koska haluat säilyttää niitä hyvin. Kun turhista tavaroista on päästy, on järjestäminenkin helppoa.

Kondo esittää teoksessaan paljon käytännön esimerkkejä niin omasta elämästään, kuin asiakkaidensakin tilanteista, joista löytyy huumorin lisäksi paljon ajattelunkin aihetta. Se, että tuhlasit ison osan palkastasi vuosia sitten mekkoon, jota käytit ehkä kerran (jos sitäkään) ja se voisi olla joskus ehkä tarpeen - ei mene läpi KonMarissa! Kirjan edetessä olikin jännä miettiä kuinka paljon tunteita tavaraan liittyy. Edellä mainitussa esimerkissä esimerkiksi syyllisyyttä huonosta ostoksesta ja rahankäytöstä. Kondo kuitenkin painottaa, että ihmiset tekevät tavaran suhteen virheitä ja niillekin on paikkansa – opit sen, että mekko ei ollut sinulle sopiva! Katumuksen aiheuttaman syyllisyyden sijaan on parempi laittaa se eteenpäin, jolloin se ehkä pääsee tuottamaan iloa seuraavalle omistajalleen, samalla vapauttaen sinut syyllisyydentunteesta joka valtaa aina nähdessäsi sen vaatekaapin perällä roikkumassa...

Kondon metodi käykin tarkkaan läpi niin vaatekaapin kuin muutkin elämän osa-alueet ja antaa valmiin toimintajärjestyksen niiden läpikäymiseksi – täytyy todeta että tietyllä lailla ihastusta ja kummastusta aiheutti Kondon toteamus, että ei hän osaa selittää miksi järjestys on tämä, se on vaan todettu toimivaksi ja siksi se on myös niin tehtävä :D

Samalla lailla ihastusta ja kummastusta herättää ylipäätään Kondon tyyli puhua tavarasta hyvin sentimentaaliseen ja elollistavaan sävyyn. Vaikea sanoa kuinka paljon tälläiseen vaikuttaa kieli ja kulttuuri, samoin kuin näihin liittyen käännöstyö. Esimerkiksi hän kertoo sukkien säilyttämisestä ja puhuu kuinka ne ovat tehneet rankan työpäivän kulkiessaan jaloissasi ja kuinka niiden pitää päästä lepäämään – kun tähän tyyliin tottui, ei se ainakaan allekirjoittanutta häirinnyt, mutta kirjan saaman palautteen perusteella se osaa lukijakunnasta (ainakin jenkkiryhmissä) ärsyttää ja pahasti.

Kirjan innoittamana päätin kuitenkin testata KonMari-metodin vaatekaappiini ennen viimeisintä muuttoa – kuinkas sitten kävikään? Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

PS.Kondo kehottaa oikeastikin hankkiutumaan eroon kirjastaan, kun siivous on hoidettu – kirja on tuolloin tehnyt tehtävänsä, eikä sitä kannata jättää hyllyyn pesimään!

Sataa, sataa ropisee

Tämä kesä jää mieleen kyllä kertakaikkisen apeana säidensä puolesta ja tälläkin hetkellä vietän heinäkuista päivää möllöttämällä koneen ääressä pohtien onkohan meillä villasukkia jossain. Bobby on viettämässä päivää ukin kanssa ja kotona on ihanan hiljaista! Ehtii vähän keräämään ajatuksiaankin tämän blogin osalta. Mua harmittaa, koska mulla on pää aina ideoita täynnä aiheita ja tekstejä, mutta ajanpuute ja itsesensuuri iskee aina päälle - oon tykännyt aina kirjoittaa, mutta laitan siihen itselleni niin kauheet paineet että jäädyn täysin näppäimistön äärellä. Kuitenkin kaiken tekstin tuottamiseen liittyy tietynlainen keskeneräisyyden hyväksyminen, koska valmista ja täydellistä ei tule koskaan, täytyy vaan yrittää tehdä sellaista, johon juuri siinä tilanteessa pystyy.

Keskeneräistä on myös kotona. Loppupäivät entisessä kodissa oli melkoista hulinaa kun samanaikaisesti meillä fixattiin sitä makkarin vesivahinkoa, rempattiin parveketta ja me koitettiin vielä saada muuttoa järjestykseen. Luojalle kiitosta ihanista ja reippaista ystävistä, jotka pääsi avuksi puuhastelemaan - heistä huolimatta olin tosin hermoheikko, joten kuvitelkaa millaista olisi ollut ilman! :D Uuteen kotiin päästiin sentään ajallaan siirtymään ja tässä ollaan elelty jo kolmisen viikkoa. "Ikäväkseni" olen huomannut että melko vähälläkin tavaramäärällä tulee toimeen, joten turhan monta laatikkoa ja pussukkaa on vielä tälläkin hetkellä purkamatta... Tuskaista hommaa päädyin helpottamaan - tadaa!- kutsumalla ens viikolla käymään meillä ammattijärjestäjän! Siitä ehdottomasti lisää asiaa tulossa! Vähän aihetta liipaten mulla on parinkin jutun juurta valmisteltuna, jospa niistä enemmän viikonlopun nimissä!

Lisäksi loppukommenttina todettakoon, että lopultakin kyllästyin puhelimeeni ja tilasin uuden, joka tällä hetkellä odottaa liikkeessä noutoaan. Lumia, never again! Goodbye tökkivälle käytölle, puutteellisille appseille ja surkealle kuvanlaadulle. Tässä vaiheessa hämmentää ajatus kuinka olen kestänyt tota hirvitystä jo kuitenkin yli 2 vuotta vaikka olen lähes päivittäin menettänyt hermoni jonkin toiminnon toimimattomuudelle...

Ihanaa Juhannusta!

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

 ~Eino Leino

Nelli-koiran kuulumisia ja keskiviikkopäivää muutenkin

Nelli-koiralla oli tänään aamulla taas kontrolli eläinlääkärissä epilepsialääkityksen tiimoilta. Alunperin syksymmälle suunniteltua käyntiä siirrettiin aikaisemmaksi, kun Nelsku on viime tiistaista lähtien saanut joka päivä kohtauksia. Ei pahoja, mutta kuitenkin. Nelli vietti pari viikkoa mummolassa paapottavana ja mietinkin että onko kotiin paluu stressannut tai jotain, mutta eläinlääkäri ei uskonut että siitäkään kyse olisi. Ottivat siis verikokeen ja huomenna aamulla soitellaan labratuloksista, että pitääkö lääkitystä lisätä vai mitä tehdään. Samalla meitä pyydettiin mukaan testipotilaiksi "sydänpäivänä" heinäkuussa, joka on eläinlääkärien "näyttö" sydänäänien kuuntelusta - Nellillehän kun startattiin kevällä myös sydänlääkitys. Huolehdin jo että entä jos Nelsku on kauhean vihainen (eläinlääkärireissut kun ei lempihommiin kuulu), mutta hoitaja nauroikin että se on sitten onneksi niiden eläinlääkäreiden ongelma siinä vaiheessa :D

Tänään on pakkailtu ja käyty varastosta kamoja läpi urakalla. Myytiin myös Bobbyn pinnasängyn pois tilaa viemästä, katkeransuloista on tuo lasten kasvu! Fiilistä kuitenkin helpotti että sänky meni odottamaan tuttavien tulevaa perheenlisäystä, olen heidän puolestaan ihan tosi onnellinen ja innoissani! :)

Viikonloppu lähestyy ja samalla juhannus ja meillä ei oo mitään suunnitelmia! Todennäköisesti päivät menee muuttoruljanssia järjestellessä ja käydään anoppilassa vähän grillailemassa.
Juhannus ei oo oikein koskaan iskenyt kun en oikein oo mökkeilyynkään lämmennyt ideana (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta!), koitan tässä nyt illan nimissä metsästää vielä kadonnutta kesäinspiraatiota tuoreimmasta Kotivinkistä jussiakin ajatellen. Vaikka kesä ei lempivuodenaikani olekaan, niin on nämä tähän astiset säätilat ainakin Kuopion korkeuksilla olleet lähinnä masentavia.

Suveen inspistä etsimään! Tai edes suklaata ettei masenna! :D

Hierojakriisi!

Joskus viime kesänä järkkäilin ystävälleni baby showerit ja kiitoksena tästä tuleva äiti osti minulle lahjakortin Rauhalahteen että pääsisin vähän myös hemmottelemaan itseäni intialaisen päähieronnan merkeissä. Melkein vuosi siinä menikin, että sain aikaiseksi piipahtaa paikalla ja niin ihana kuin ajatus olikin ja kieltämättä mukavakin oli käydä, mutta samalla reissu käynnisti hirveän kriisin päässäni!

Musta on aika kamalaa miten snobilta kuulostan päivitellessäni tässä hyvän hierojan löytämisen vaikeutta, mutta mulla on jo tähän ikään mennessä kehittynyt niin paljon jummeja ja jammeja että hierojalla käynti on ollut yksi oleellinen tapa pitää kroppa edes jotenkin toimintakykyisenä. Lisäksi käynnit ovat henkisestikin todella virkistäviä. Joten kun viime vuodet käytyäni ihastuttavalla neiti A:lla tämä ilmoitti keväällä rouvaantumisensa johdosta vaihtavansa maisemia, olin toki ensisijaisesti onnellinen hänen puolestaan mutta samalla myös epätoivon peikko alkoi hiipiä mieleeni, sillä olen hirveän nirso hierojieni suhteen - olen huomannut tämän ihan vastikään, sillä tähän saakka olen jotenkin helposti ajautunut vaan aina seuraavaan paikkaan. 

Tämän päivän kokemus Rauhalahdessa oli kyllä varsin miellyttävä, mutta huomasin ajattelevani, että "eeeei hemmetti, tuntuukohan samalta käydä huorissa?" - pardon my french kaikki rakkaat hierojat, teette kaikki arvokasta työtä ja en halua hommaanne seksityöläisiin mitenkään suoranaisesti verrata mutta tuo nyt oli vaan ensimmäinen vertaus mikä mulle tuli sillä hetkellä mieleen - pitkän, hyvän suhteen pilaaminen jollain kovin kertakäyttöiseltä tuntuvalla pikaisella tapaamisella. Mun kaikki hierojat tähän saakka on olleet ihania, viisaita ja lempeitä naisia. Ja niin on varmasti sekin nainen, jonka luona kävin tänään. Mutta itse huomasin kaipaavani sitä syvempää kontaktia siihen toiseen ihmiseen, että pystyn oikeasti rentoutumaan päästäessäni toisen (ihan kirjaimellisesti) iholle. Sitä että on ehditty jutella kaikenlaista ja välillä olla hiljaakin, ja molemmat tietää edes suurinpiirtein missä toinen on elämässään.

Siihen verrattuna tämän päiväinen tuntui kovin hätäiseltä, rutiinina tapahtuvalta sutaisulta. Ymmärrän täysin paikan asettamat rajoitteet - kylpylässä asiakkaat vaihtuu jatkuvasti, tilat on pienet ja työaikoihin ei pysty itse niin paljoa vaikuttamaan. Työtila oli saatu sisutukseltaan ihan yllättävän miellyttäväksi tuollaisessa ympäristössä, tosin viereisestä huoneesta kuului puhe melko selvästi, mikä minua ei kauheasti häirinnyt (c'mon, mulla on taapero kotona - jos voisin rentoutua vain täydellisessä hiljaisuudessa, en voisi rentoutua koskaan...), sen sijaan kellon tikitys oli vähän pahempi turn off. Kuten aiemmin totesin, oli minulla ihan mukavaa ja hieronnan jälkeen olo oli miellyttävä, mutta hommassa itsessään oli aika liukuhihnamainen fiilis yhdistettynä väkinäiseen jutusteluun säästä. Peruskiva, mutta se tietty henkisen ulottuvuuden täyttyminen jäi kokonaan kokematta. Tajusin myös jälkikäteen, että kaikki vakkarihierojani tähän saakka ovat tehneet töitä kotonaan - vaikka en valtoimenaan olekaan vaellellut paikkoja tutkimassa eikä se ole tarkoituskaan, on minusta sellaisellakin lisäarvoa tietynlaisen kiireettömyyden tunnelman luomisessa. Joten jos juuri sinä satut tätä lukiessasi toteamaan että pitäisi ehkä hierojasta, jolla olet käynyt, ole ystävällinen ja laita vinkkiä jotain kautta tulemaan, arvostaisin suuresti! Ja onnelliselle rouvalle terveiset, että ihan oikeasti harkitsen täällä jo reissaamista sen kunniaksi jos saan vaan lahjottua sut hierontahommiin samalla käynnillä, kauhea ikävä! :D 


Noin muita kuulumisia pikaisesti päivittääkseni samalla, niin putkivuoto kylppäristä fiksattiin tänään. Makkarista täytyy tosin lattiaa vielä aukoa eikä ole mitään aavistusta millainen homma tai millaisella aikataululla se tulee tapahtumaan. Mutta tällä hetkellä arvostan vuokralaiselämää sen suhteen ettei tämä ole varsinaisesti meidän ongelmamme ja kahden viikon päästä ollaan viimeistään tähän aikaan kannettu jo asunto tyhjäksi, huh!

Maanantai starttasi vesivahingolla!

Mobiilipäivitys lastenhuoneesta!

Huomattiin eilen illalla kostea läntti makkarin lattialla, josta Mika ihmetteli että onko Bobby käynyt läärimässä juomamukiaan meidän huoneessa. Noh, aamulla löytyikin kunnon lammikko lattialta (ja koko lista tuntui pehmeältä) ja alettiin soittelemaan sitten eestaas. Joku putki jossain vuotaa, viimeisin näkemys oli patterista saunassa, nyt onkin täysi tohina päällä ja ramppaa niin huoltomiehet ja putkimiehet ja tiedä edes ketä, Mika puuhastelee niiden apuna ja mä jumitan kääpiöitä rauhoittelemassa.

Onni onnettomuudessa on sentään se, että se muutto on tulossa. Että viime päivien haikeus nyt ainakin vaihtui nopsasti helpotukseen siitä että ollaan joka tapauksessa tämä asunto jättämässä parin viikon kuluttua.

Ei-niin-kesäisiä päiviä ja haikeita fiiliksiä

Mika viettää nyt siis kesälomaansa mutta valitettavasti säät eivät ole oikein lomailijaa suosineet. Mitään ihmeellistä ei olla tässä parin viikon sisällä vielä ehditty tekemään, tosin syytä olis muutenkin keskittyä muuttoon ja pakkailuun tässä vaiheessa. Eilen iltapäivällä aurinkokin pilkahti sentään sen verran että viitsittiin lähteä vähän pidemmällä kävelyreissulla käymään sataman maisemissa.

Ihanat kääpiöt rannalla <3 Tapojensa vastaisesti Nelskukin innostui rantaveteen kahlailemaan!

Facebookin nettikirppikset ja vaihtoryhmät ovatkin olleet ahkerassa käytössä ja ainakaan kahvi ei sen myötä tule ihan heti loppumaan... Meillä tapahtui yhteen muuttaessa perinteinen kahden huushollin katastrofi, kun kummallakin oli tavaraa ihan riittävästi omasta takaa ja muutto tapahtui sen verran kipakalla aikataululla että kunnollinen tavaramäärän perkaaminen jäi tekemättä. Valitettavasti aiottiin hoitaa tämä sitten kun muutettiin nykyiseen kolmioon, mutta viime elokuu oli melko kiireinen häiden johdosta ja koska tässä nykyisessä asunnossa neliöitä riitti ja muuttomatkaakin oli vain korttelin verran, tuli vieläkin ihan liikaa kamaa meidän matkassa tännekin. Nyt näiden kanssa sitten tuskaillaan.

Vaikka toisaalta odotan jo uutta kotia innolla, on muutto nostanut myös hirveen paljon haikeitakin fiiliksiä pintaan. Kun 2010 pitkä parisuhde tuli päätökseensä muutin Kuopionlahden maisemiin ja vaikka seuraavaan viiteen vuoteen on mahtunut kolme eri asuntoa, ovat ne kuitenkin sijainneet kaikki ihan muutaman korttelin sisällä. Vaikka muutamme nytkin vain parin kilsan päähän ja voin kävellä tänne vaikka päivittäin, jää silti tälle alueelle paljon muistoja päivistä, joiden ansiosta olen tässä nyt: sinkkuaika aikuisena yksin asuen, eka kunnon työpaikka, Mikan tapaaminen ja lopulta häät, Bobbyn odotusaika ja syntymä ja vauva-ajan muistot. Hetkeäkään en epäile etteikö onnea tulevassa kodissa riittäisi ihan samaan malliin, mutta myönnän että muutama kyynelkin on tullut tirautettua muuton johdosta. Varsinkin eilen kun kävin läpi Bobitin vauvavaatteita ja olin ihan buhuuuu, mun vauva on jo niiiiin iso! Valitettavasti nekään tunteet eivät varmasti tulevaisuudessa tulle vähenemään! :D

Duunikuvioita ja vähän muitakin kuulumisia

Reissuviikon aurinkoiset päivät vaihtuivat viime viikolla huomattavasti ikävämpiin ilmoihin ja kumpparit tulikin kaiveltua esille. Viime keskiviikkona Kuopion Hotelli Atlaksen yhteydessä sijaitseva Dos Amigos oli viimeistä päivää auki ja käytiinkin sen kunniaksi kyseisessä raflassa ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa nauttimassa lounaaksi tapaksia ja lasilliset skumppaa! Kamala sää meinasi käydä innostuksen päälle mutta vähän punaista niin huulipunan kuin kumppareiden osalta piristi kummasti harmautta. Tarjoilijanakin oli tuttu nainen niin saatiin aivan extrahyvää palvelua! Valitettavasti en pysty suosittelemaan enää käyntiä, mutta juhannuksen jälkeen paikalle avautuu Grillsson Steakhouse&Bar - itse en oikein suurimpia pihvin ystäviä ole, mutta pitää varmaan kyädä vilkaisemassa paikkaa, viimeistään kun sekin on sulkeutumassa :D 
Perjantaina pääsin lopultakin piipahtamaan myös kampaajalla, ihanaa! Mitään dramaattista hiuksille ei tehty (tosin mulla on nytkin punainen tukka ja puolikalju, mitä tälle ees vois tehdä joka olis dramaattista?!? :D) mutta kun sai huonot latvat pois ja kirkkaat värit ennalleen niin oma olokin oli heti paljon, paljon freesimpi. Bobbylle napsittiin myös kesätukka samalla reissulla, joka olikin vähemmän nautinnollista... Ollaan aiemminkin kyllä käyty ja hyvin on sujunut, mutta nyt kyllä poika laittoikin niin tunteella hanttiin että äitiä hävetti, lopulta onnistuttiin onneksi taltuttamaan lapsi autolehden ääreen.

Kovin montaa päivää en kotona ehtinytkään viettää, sillä launtaina lähdin kohti Helsinkiä työhön liittyvän koulutuksen merkeissä. En ole tainnut mainita, että hain paikkaa meidän ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöviikon pääkoordinaattorina ja homman sain. Loka-marraskuun vaihteessa vietetään siis ympäri Suomen yliopistojen kampuksilla kehitysyhteistyöviikkoa ja meidän hommana on koordinoida tuon viikon tapahtumat. Paljon olenkin järjestöpuolella vastaavia juttuja päässyt tekemään ja kovasti tykkään, täytyy tosin harmitella sitä että suurin osa yliopistoista oli omat koordinaattorinsa saanut jo aiemmin keväällä, niin meillä on melkoinen kiriminen UEFin porukalla saada hommat samalle asteelle. Ja kesä on niin kauheen hankalaa aikaa Suomessa kun heinäkuu tuntuu viimeistään pistävän puolet kaikesta kiinni ja se on musta todella ärsyttävää. Mutta minkäs teet, täytyy nyt koittaa parhaansa tässä ajassa mitä on jäljellä.

Lauantaista meni iltapäivä matkustaessa, mulle oli buukattu majoitus hotelli Helkaan joka oli ihan mukava yllätys. Hyvällä paikalla, varsin kohtuuhintainen, aamiainen oli oikein jees. Ensin huone näytti vähän pimeältä, joka johtui katon valtavasta valokuvataulusta, mutta sänkyyn pötkähdettyä luotomaiseman ihailu oli todella rentouttavaa. Muutenkin koko hotellin sisustuksessa oli käytetty tosi paljon kuvia suomalaisesta luonnosta ja maisemista ja muutenkin tyyliltään kovin skandinaavista muotoilua. Varsin tyylikäs siis, vaikka itse en ole ihan selkeiden linjojen suurin ystävä. Miinuksena täytyy todeta että jostain läheisestä baarista kuului melkoinen jumputus huoneeseen, mua ei varsinaisesti haitannut koska kovin pienestä en häiriinny mutta herkkäunisemmalle en suosittelisi.
Illalla kävin ystäväni (jonka hääkutsusta mainitsinkin edellisesssä postauksessa) kanssa Pjazzassa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia hääsuunnittelujen kuin muunkin elämän merkeissä. Jännitin vähän koska netissä paikka oli saanut arvosteluja kovin laidasta laitaan, mutta mulle jäi ainakin positiivinen kuva. Otin pastaa ja katkaravut oli täydellisesti kypsennettyjä, iso plussa! Ja tiramisu oli tosiaan taivaallista! Oltiin onneksi varattu pöytä sillä ravintola oli aika täynnä. Uudestaankin voisin kyllä käydä, mutta kaikesta kivasta huolimatta kuitenkaan millekään omalle top-listalleni ei mennyt. Tosin sen tiramisun vuoksi kannattaa ainakin joskus piipahtaa jos kaupungissa on!

Sunnuntaipäivä menikin koulutuksen merkeissä ideoita toisten koordinaattorien kanssa vaihtaen. Juna lähti vähän neljän jälkeen, joten piipahdin nopeasti Citycenterin Lushissa ennen eväiden ostoa ja matkaa kotia kohti. Ostin ihan törkeän pinkin huulipunan, joka oikein huusi aurinkoisia kesäpäiviä!
Mielettömän hyvä pigmentti ja peittävyys, kaupassa testiksi sipaistua punaa löytyi vielä illallakin huulista vaikka koitin enimmät pyyhkäistä pois joten voin todeta että kestävyyttäkin löytyy! Lush kuuluu muutenkin ehdottomasti mun lemppareihin niin suuresti että voisin kirjoittaa siitä vaikka kuinka paljon! :D

Bobby lähti tänään aamupäivällä ukin luo viettämään päivää ja me saatiin aikaa siivoilla rauhassa Bobitin huonetta ja vähän karsia lelukasoja. Vaikka ollaan koitettu pitää järki päässä hankinnoissa niin tuntuuhan noita silti kasaantuvan. Saatiinkin jo kerättyä yksi pieni laatikko eteenpäin lähteviä ja myös ensimmäinen varsinainen muuttolaatikko kasaan, ettei kaikki legot ja pikkuautot ilmesty sohvan alta taas varsinaisen muuton aikaan...

Toukoreissu 2/2 (Tallinna)

Viimeisin viikko on pitänyt sisällään kyllä melkoisen määrän istuttuja kilometrejä. Torstaina ajettiin vielä mun kotipaikkakunnalle Kuhmoon, jossa Nellikoira oli meidän Tampere&Tallinna-reissun ajan mummulassa hoidettavana. Sieltä palailtiin eilen ja jos nyt vähitellen alkais tottua taas kotona oloonkin.

Meille reissulaisille onneksi paistoi aurinko!

Maanantaina tosiaan lähdettiin ajelemaan Tampereelta heti aamupäivällä kohti Helsinkiä, josta laiva lähti Tallinnaan n.15.30. Ajateltiin että oltais käyty kattomassa Bobbylla jotain kesätakkia reissuun mukaan (...kun Mika unohti sen pakata...) mutta lopulta todettiin ettei viititä enää lähteä Jätkäsaaresta keskustaan kun aikaa ei ihan niin valtavasti ollut. Jäätiinkin sitten pyörimään vaan Verkkokauppa.comin liikkeelle, minä haksahdin ostamaan Bobbylle pienen junaradan sieltä. Laivamatkalla Bobby sentään nukkui pienet päikkärit mummin reippaasti kärrytellessä ympäri kerrosta. Laiva oli satamassa joskus kuuden maissa, josta käveltiin hotelli Estoriaan ja kellon tikitellessä jo lähempänä iltakahdeksaa päädyttiin tylsään mutta helppoon ratkaisuun ja kipitettiin Amarilloon, joka samasta rakennuksesta löytyi. Niin pojalla kuin mammallakin oli melkoinen nälkäkärtty jo iskemässä, joten tämä oli kyllä siihen hetkeen toimivin ratkaisu.

Aivan erityisesti täytyy mainita, että hotelli oli ihana!!! Meillä oli tosiaan varattuna huone viime vuonna valmistuneesta Solo Sokos Hotel Estoriasta, joka on rakennettu Viru keskuksen yhteyteen, Viru-hotellin viereen - esim. hotellien aulatilat olivat yhteiset. Huoneen värimaailma oli ihanan freesi verrattuna siihen, miltä hotellihuoneet yleensä näyttää ja huoneessa oli paljon ihania yksityiskohtia, kuten linnuiksi muotoillut kenkälusikat istumassa hengareilla. Sängyt olivat MUHKEAT, Bobby-raukkakin koitti hivuttautua meidän sängyltä alas kuin mikäkin vuorikiipelijä :D
Kaikkiin huoneisiin liittyi jonkinlainen tarina, meidän huoneesta löytyi Tallinnassa opiskelleiden vaihto-opiskelijoiden kokemuksia kaupungista ja maasta. 

Vihreää ja oranssia, mukavaa vaihtelua perinteisiin hotellihuoneisiin!

Meidän huoneet oli rakennuksen siipiosassa ja kerroksesta löytyi myös aivan ihanat yleiset aulatilat, josta löytyi kahvikone ja pieniä herkkuja, samoin kuin kirjoja ja erilaisia pelejä. Koska huone oli ihan lähellä, uskaltauduttiinkin Mikan kanssa nauttimaan vielä iltakahvit yhdessä Bobbyn jo painuttua yöpuulle. Ehdottomasti voisin uudestaankin mennä! Illalla pitkin käytäviä kirmailleesta nuorisoporukastakaan ei kuulunut mitään yöllä, joten äänieristys hyvä? :D Asiakaspalvelukin oli oikein ystävällistä, vaikka heti ekana iltana jouduttiin käymään pyytelemässä anteeksi Bobbyn skoolailtua kuohuviinilasilla pöydän reunaan (ja kyllä, rikkihän se meni)...

Meidän kerroksen "lounge", maisemat auringonlaskussa oli myös ihanat!

Seuraavan päivän check-out oli 12 aikaa ja laiva lähti 19, joten päivä kului lähinnä haahuillen pitkin vanhaa kaupunkia ja Viru-keskuksessa kierellen. Aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, kuten edellisen Tampereen reissun jälkeen totesin niin pientä luksusta tuo heti kahvin tarjoilu pöytiin! Mukavaa että sekin tapa on yleistymässä!
Vanhassa kaupungissa nautittiin kevyt lounas Von Krahlissa ja taivallettiin lopulta Tornide väljak-puistoon hengailemaan. Siellä olikin käynnissä jo Lillefestival 2015, eli Tallinnan kukkafestivaalit. Ihan kunnolla ei tullut tuota läpi käytyä, mutta riikinkukkorakastajan silmään pisti heti tämä ihanuus :D

Kuvasta ei niin kamalan hyvin näe, mutta linnun pyrstöön oli muotoiltu paikkoja kukkaruukuille, joissa oli pieniä istutuksia. Oon jo miettinyt millaisesta kanaverkosta tommosen sais kotiin kyhättyä :D :D

Laivamatka Helsinkiin kesti pari tuntia, mutta tuntui henkisesti huomattavasti raskaammalta kuin tulomatka. U know, känniset keski-ikäiset ja toki muutkin. Jotenkin oli hirveen surullista, katsoa vierestä millasia perseilijöitä ihmiskunnastakin löytyy. Puhhuh. Onneksi tuota väliä ei tarvitse asioikseeen sahata. Helsingistä oltiin vuokrattu huoneistohotellin kautta majoitus ja vaikka ihan ok olikin, olihan se vähän pudotus edellisen yön ihanuudesta. Keskiviikkoaamuna lähdettiin jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kuopiota, mutta pysähdyttiin nautiskelemaan matkasta Juvalla Teahouse of Wehmaisissa, jokaa ehdottomasti on yksi kivoimpia kohteita mitä matkan varrelta löytyy, suosittelen tutustumaan!

En ole kovin shoppailijatyyppiä ja useimmiten kaupat jäävät kiertelemättä (mieluummin syön rahani nykyään :D), mutta kirjakaupat muodostavat tähän poikkeuksen ja meinaan seota aina ihan täysin. Siksi Viru keskuksen Rahva raamat melkein särki sydämeni, kun löysin kaikkea ihanaa joka täytyi jättää kauppaan. Vaikka kirjoista pidänkin (etenkin taidekirjat kuuluu suosikkilistalle!), niin lopulta se on kaikki muu tarjolla oleva paperitavara joka aivan erityisesti sykähdyttää, muistikirjat, kauniit käärepaperit ja kortit ja kaikki pieni ihana tilpehööri - olenkin sanonut että jos joskus voitan lotossa, perustan oman pienen paperikauppani, josta en varmaan vaan myy mitään koskaan kellekään :D

Tällä kertaa mukaan lähti ihana vintage-henkinen käärepaperi ja pakkaus kortteja, sekä kirja Bobbylle (meillä on tullut nyt tavaksi reissusta ostaa joku pikkukirjanen alkuperäiskielellä) ja mulle, tai pikemminkin meidän perheelle 940 Saturdays - Family Activities & a Keepsake Journal. Ajatuksena on siis että lapsen syntymän ja täysi-ikäisyyden välille mahtuu n.940 lauantaita, joiden ihania perhepuuhia voi tuohon kirjaan laittaa muistoksi ylös. Mukana oli myös pieni vihkonen, josta löytyy eri ikätasoille sopivaa puuhastelua, jota koko perheen kesken voi tehdä. Vaikka ei nyt vauva-ajasta aletakaan, niin aattelin että tuo silti on tosi hauska, ja ihan kiva lahjavinkki tuoreillekin perheille - kunhan ei kuulu ihmisryhmään joka liikaa paineita tollaisesta ottaa!

Jos jotain miinusta pitää todeta, niin taaperoikäisen kanssa joka tykkää vielä rattaissa istua, ei Tallinnan vanha kaupunki ja mukulakivikadut yhdistettynä matkarattaisiin ollut niin miellyttävä ratkaisu työntäjällekään. Isompien lasten kanssa siis varmasti kivempi kohde, kun pääsee vähän paremmin paikkoja tutkimaan ja keskittymiskykyäkin löytyy enemmän kiinnostua asioista. Kaiken kaikkiaan, mukava matka ja yllättävän helposti meni, vaikka lapsenkin reissujaksaminen vähän etukäteen jänskätti!


PS.Reissun aikana oli saapunut myös kutsu lapsuusajan ystävän häihin lokakuussa, josta oon tosi otettu ja odotan kyllä suurella innolla! Ihanaa!

Toukoreissu 1/2 (Tampereen kylpylä)

Puhhuh, kotona vihdoin! Ajeltiin tänään pitkä matka Helsingistä Kuopioon ja kotona on nyt lähinnä pesaistu pyykkiä ja valmistauduttu taas jatkamaan huomenissa matkaa.

Viime postauksen jälkeen keskityin valmistautumaan viikonlopun hommiin niin opintojen kuin reissailunkin suhteen. Olen suoritellut sosiaalityön perusopintoja avoimen yliopiston puolella ja meillä olikin pe&la seminaari "Sosiaalityön etiikka"-opintojakson tiimoilta. Valmistettiin parityönä aiheeseen liittyen essee ja seminaariesitys, meidän käsitteli itsemääräämisoikeutta ja sen toteutumista vanhusten elämässä. Täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti siitä kuinka esitys meni, sitä oli melko puolivillaisesti tehty kaiken muun sivussa mutta aihe herätti paljon keskustelua ryhmässä ja senkin osalta jäi hyvät fiilikset päällimäiseksi :)

Karkasin seminaarista hieman etuajassa ja lähdettiin pikaisen lounaan ja tavaroiden kasaamisen jälkeen ajelemaan kohti Tamperetta. Appiukko täytti eilen 60 vuotta ja sen tiimoilta oltiin Mikan perheen kera ensin Tampereella pulikoimassa ja käväistiin sitten vielä vanhempien kanssa Tallinnan puolella.

Meillä oli tosiaan varattuna Holiday Clubin Tampereen kylpylästä 3 makuuhuoneen huoneisto, joka oli kyllä tosi kiva! En tajuu miten en ottanu kuvia sieltä, taisin keskittyä niin lekotteluun :D Kuitenkin, sisustus oli tosi siisti ja tilat avarat ja valoisat. Tykättiin kyllä kaikki tästä majoitusratkaisusta ja varmasti uudestaankin voisi joskus piipahtaa! IIIIISO PLUSSA lisäksi poreammeesta! Vaikka siellä ei niin kauheesti aikaa tullutkaan vietettyä, niin kyllä kelpasi aamu startata (etenkin maanantaina) porekylvyssä lojuen...

Ekana iltana mentiin hotellilla sijainneeseen Arthuriin syömään. Ruoka oli ihan jees, mutta alkuruuaksi valitun kanttarellikeiton konsepti vähän hämmensi: ilmakuivattu kinkku on siihen sopiva vaihtoehto joo, mutta tällä kertaa se oli jätetty valtavaksi lastuksi joka oli vaan dipattu soppaan. En ihan hirveesti arvostanut, koska sitten meni sormin ronklimiseksi mutta maku oli hyvä. Oon varmaan vaan syönyt liian paljon ulkona elämäni aikana, että heti löydän jotain arvosteltavaa kaikesta...

Sunnuntaina käytiin ennen lounasaikaa testaamassa kylpylää ja Bobby pääsi ekaa kertaa uimaan! Ollaan toki rannalla käyty viime kesänäkin vähän vettä varpailla kokeilemassa, mutta viileä ei oo ollut pojan makuun sitten yhtään ja itekin jännäsin vähän miten intoutuu nyt vai intoutuuko lainkaan. Aluksi olikin aika kauheeta ja Bobby nököttikin vaan lastenaltaan rappusilla pieniä laivoja uittaen. Lopulta rohkeus voitti ja ukin kanssa hän uskaltautui isoonkin altaaseen, kellukelauta oli hyvä keksintö niin onnistui vähän helpommin. Täytyy siis saada uudestaankin aikaiseksi lähteä vaikka uimahallia pojan kanssa testaamaan. Omasta puolestani totean, että odotin että kylpylä olisi ollut isompi ja vähän jäin ulkoilma-allasta kaipaamaan, kun kuvittelin että moinen olisi löytynyt. Omat aikataulut oli sen verran tiukalla olleet, että en tullut selvitelleeksi mitä hoitoja yms. tarjolla olisi ollut ja ne jäivätkin sitten testaamatta, se jäi hieman harmittamaan, mutta ensi kerralla viisaampina! Uinnin jälkeen Bobby sammuikin päikkäreille ja mamma rentoutui terassilla ja fiilisteli kesän tuloa siideritölkin kanssa, ihanaa!

 

Bobitillekin oli oma kylpytakki! <3

Sunnuntain suunnitelmat meni vähän uusiksi kun odotettiin vielä matkalaisia perille synttärikakkua nauttimaan, ja siksi päädyttiin meikän nälkäkärtyn estämiseksi testaamaan myös kylpylän yhteydessä sijaitsevaa Classic Pizzaa, joka oli kaikin puolin positiivinen yllätys! Lista oli erittäin mukavaa vaihtelua perinteisiin kinkku+ananas-komboihin! Päädyin testaamaan Rucola Crudon (vuohenjuustoa, tomaattia, mozzarellaa, prosciuttoa ja rucolaa) ja Mikakin näytti melkein sekoavan kun bongasi Alpen Würsterin :D Ruuan jälkeen käytiin pienellä kävelyllä ihailemassa maisemia.

Sunnuntai-ilta meni tosiaan omien herkkujen parissa ja Mikan sisarusten kanssa kuulumisia vaihtaen. Maanantaina starttailtiin jo hyvissä ajoin (ja huoneiston luovutuskin oli jo 10, joka kuulosti melko aikaiselta...) kohti Helsinkiä, josta lisää seuraavaksi.

Jälkiviisaana totean, että olisi ollut kiva olla Tampereella vielä yksi yö lisää, etenkin kun sunnuntai meni vähän hukkaan sen suhteen että kohdalle sattui helluntai ja suurin osa paikoista oli kiinni. Kylpylän alueelta bongattiin myös vallan ihastuttava kahvila, Lapinniemen Ansari, joka ehdottomasti menee vierailulistalle tulevia käyntejä ajatellen!

Äidin Ääni

Joskus viime marras-joulukuun vaihteessa kun uutisissa nousi esille äitien kehittämät "hätäkahvit" (YLEltä löytyy esim. juttu: http://yle.fi/uutiset/aidit_turvautuvat_toisiinsa_facebookissa__hatakahvit-koodi_tuo_apupartion_kotiin/7652393), perustettiin Kuopiossa myös erilaisia Facebook-ryhmiä, jonka tiimoilta etenkin Kuopion äitien apupiiri keräsi hirmuisen läjän äitejä jäsenikseen. Ilmiö on ollut musta ihana seurata: vaikka itseltäkin löytyy läjä aivan upeita ystäviä, on iso osa heistä levittäytynyt ympäri Suomea ja osa on puolestaan aivan erilaisessa elämäntilanteessa. Äitiys on välillä aivan hirvittävän yksinäistä puuhaa. Mulla on paljon harrastuksia ja opinnoissakin riittää puuhaa, joten "kodin ulkopuolisia" kontakteja tulee väkisinkin - ja siltikin välillä apeuttaa! Voin vaan kuvitella millaista olisi, jos kaikki aika tulisi vaan kotona lapsen kanssa vietettyä - toki joillekin se sopii paremmin ja toisille vähän huonommin, mutta silti jokainen varmasti kaipaa välillä toista aikuista ihmistä, jolle keskustella "järkeviä". Kaikenlaista toimintaa toki pienten lasten äideillekin tarjotaan, mutta kaikki ei löydä niistäkään paikkaansa: lähteminen voi tuntua vaikealta tai olla sitä ihan konkreettisesti aikatauluista tai kulkemisista johtuen, uusien ihmisten kohtaaminen voi tuntua hankalalta ja perhekerhot kuppikuntaisilta ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Internetin välityksellä voi olla jopa helpompaakin sopia asioita, melko spontaanistikin: "Ollaan menossa puistoon lasten kaa iltapäivällä, haluisko joku tulla seuraksi?" Ja kaikenlaista tapahtumaa ja seuraa ja apua onkin Äitien apupiirin kautta annettu ja tarjottu - yksi näistä ideoista oli kuoron perustaminen!
Joku aloitti keskustelun siitä, kuinka olisi kiva päästä laulelemaan, mutta ei tiennyt mihin mennä ja lasten kanssa on aikataulujen sovittelu niin hankalaa ja yhä useampi siihen yhtyikin, kunnes joku huomasi, että hei, meitähän on niin monta, että saataisko me oma kuoro kasaan?

Vaikka Jari Sarasvuosta en ihan kamalasti välitäkään, on mieleeni jäänyt ikuisesti hänen lauseensa "kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella" (vooooi, mun elämä olis varmaan niin paljon helpompaa jos muistaisin erilaisia lainauksia!) - oma historia on vienyt musiikkiluokalle ja musiikkipainotteiselle lukiolinjalle ja musiikkiopistoon ja kaiken tämän ajan laulaminen on seurannut minua kamalana riippakivenä! En ole mitenkään lahjakas laulaja, eikä äänikään ole kummoinen - nautin kuitenkin laulamisesta, silloin kun kukaan ei kuule. Suihku kai lienee se vakkarimesta monille, minut mukaan lukien :D Kuitenkin, kouluaikoina laulaminen oli pakko - oli vaikka minkälaista kuorokokoonpanoa ja vaihtoehtoja juuri ei ollut (paitsi kesäduunissa kesämuusikoissa perustettiin poikien kaa hääbändi ja jännästi meidän treenit sattui päällekkäin kuorotreenien kaa, en ollut ainoa jota pakko kammotti...) ja siitä jäi jonkinlainen inhotus koko puuhaa kohtaan. 
Sopivasti vuodenvaihteen ja uuden vuoden tavoitteiden myötä totesin, että tässä olis nyt se seuraava epämukavuusalue valloitettavaksi ja ilmoittauduin toisten äidien mukaan kuoroilemaan! Tavoitteena oli pitää kuoro "matalan kynnyksen" porukkana - koska kaikki olemme äitejä, on lastenhoito ja sen järjestäminen haaste itse kullekin. Siksi tärkeää olikin, että lapset ovat myös tervetulleita mukaan harjoituksiin. Vaikka ensisijaisesti jokainen koittaakin järjestellä lapsilleen hoidon kuoron ajaksi, oli tärkeää ettei kenenkään tarvitse jäädä harjoituksista pois sen takia ettei lapsenvahtia järjesty ja mukana on ollutkin kaikenlaista vipeltäjää vauvoista teini-ikäisiin. Kevään mittaan pohdittiin kuorolle nimeä useaankin otteeseen, mutta lopulta päädyttiin nimeen Äidin Ääni, joka yhdistykselle oli jo rekisteröity.

Ennen kuin ekoihin treeneihin edes ehdin, alkoikin päätös vähän hirvittää mutta onneksi menin! On ollut kuitenkin aivan huippuhauskaaa laulaa ja eilen meidän porukalla olikin ihka ensimmäinen julkinen esiintyminen! Eilen oltiin tosiaan Matkuksen Ikean ravintolassa laulamassa ja allekirjoittaneelle jäi tosi positiiviset fiilikset! Kaikki ei mennyt ehkä ihan täydellisesti (vaikka milloinpa menisikään), mutta päällimmäiseksi mieleen jäi silti palo päästä uudelleenkin esiintymään! Jännitystä oli koko poppoolla vähän ilmassa, sen verran vakavan näköisiä leidejä valokuvissa näkyi :D Mutta tollaset jutut nyt alkaa helpottaa ajan kanssa, kun kuorolla kasvaa kokemusta esiintymisestä ja rutiini biiseihin alkaa muodostua. 
Ja niin iloinen kuin olenkin siitä, että olen löytänyt ilon laulamiseen aivan erilailla kuin koskaan ennen, olen vielä kiitollisempi siitä, että olen saanut niin valtavan porukan upeita naisia elämääni lisää! Vaikka ollaan vasta joitakin kuukausia tunnettu, tai pikemminkin ollaan koko ajan pikkuhiljaa paremmin tutustumassa, on harjoituksissa yhdessä niin naurettu ja itkettykin. Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo meidän poppoolle tullessaan! :)



PS. Ollaan jo niin skenejulkkiksia, että YLEltä löytyy pieni uutinen: http://yle.fi/uutiset/aitien_facebook-apupiiri_poiki_oman_kuoron_kuopiossa_ei_yleensa_perusteta_toisia_kuulematta/7987602