Oijoi, vasta oli sunnuntai ja kellon mukaan kohta on taas. Viikko onkin kulunut niin huomaamatta taas ohitse, että jouduin ihan itsekin kalenterista tarkastamaan mitä on tullut tehtyä :D
Tuuletan heti alkuun sen verran, että maanantaina kävin hammaslääkärissä ja se oli viimeinen reissu toivottavasti pitkiin aikoihin! Tällä kertaa tosin vaan ronkittiin vähän hammaskiveä ja kiilloteltiin rivistöt, mutta tämä on ollut melkoinen prosessi kaiken kaikkiaan. Takahammas osoittautui melkoiseksi murheenkryyniksi ja sen kanssa onkin rampattu YTHS:llä kerta jos toinenkin (ja kolmas... ja neljäs...), täytyykin kiitellä loistavasta palvelusta, etenkin hammaslääkäriäni Pasia. Ilman Pasia olisin sanonut että repikää pois vaan koko roska. Mutta nyt kaiken ainakin pitäISI olla ihan fine.
Keskiviikon bassotunnista sen verran, että aloiteltiin käymään läpi uutta matskua, maaliskuun lopulla pitäisi tulla esitettäväksi Salierin Requiem (muistatte Salierin, se oli se kamala mulkero Amadeus-leffassa!) orkesterin ja kuoron yhteisproduktiona. En todellakaan tiedä mistä aion ton treenaamiseen aikaa repiä, mutta en malttanut kieltäytyäkään. Itse en ole ihan vakuuttunut siitä että että ko. kappale minun taitotasoon menee, mutta hyvä että muut ovat... :D
*****
Kyökin puolen projekti jäi vähän taas viime tippaan, kun minulla oli useampi maa, joita vaihtoehtoina mietin. Eilen paniikkiratkaisuna päädyin kuitenkin Belgiaan. Huomisen menu olisi siis tämä: alkuruuaksi tomates crevettes, pääruuaksi carbonnade flamande (eli flaamilainen lihapata) ja jälkiruuaksi toki vohveleita.
Haastavinta ruokia valkkailessa oli löytää jotain "varmasti" belgialaista. Ranskalla on ollut huomattavan suuri vaikutus myös belgialaiseen keittiöön, ja monet reseptit ovatkin alkuperältään ranskalaisia, joita paikallisesti on sitten tuunattu sopivimmaksi, jos sitäkään on viitsitty.
Mutta mikä on olennaista belgialaisittain? Olut. Ranskanperunat. Simpukat. Vohvelit. Suklaa. Tosin, jostain luin, ettei belgialaiset ole itse niinkään makean perään ja suurin osa tuotetusta suklaasta meneekin vientiin. Wikipedia tiesi kertoa, että lintuja käytetään myös paljon ja flaamit kutsuvatkin brysseliläisiä "kanansyöjiksi" (Kiekefretters). Yhtenä vaihtoehtona pyörittelin itsekin waterzooita kanaisena versiona, mutta päädyttiin nyt sitten vaihtelun vuoksi nautaan lihapadan merkeissä. Jos kokkailut epäonnistuu niin tiukan paikan tullen voidaan syödä sitten vaikka Nellikoira, kun sekin Brysselin hoodeilta kerta lähtöisin on (griffon bruxellois)! :D Belgiassa on tullut itsellänikin käytyä, ööh... 2012? Mutta silloin olin vielä nuori ja villi ja enemmän taisi tutuksi tulla alkoholi kuin ruoka. On se jännä mitä kolme vuotta ja yksi lapsi voikin elämälle tehdä... Joka tapauksessa, moules frites eli simpukat ja ranskalaiset pyöri vaihtoehtona pitkään ruuan suhteen, mutta päätettiinkin sitten kokeilla jotain ei-niin-ilmeistä vaihtoehtoa. Plus suunnittelin että hakisin rasvakeittimen lainaan, mutta unohdin. Puuhastellaan ehkä uunitetut ranskanperunat kaveriksi alkupaloille, mutta varmasti Hercule Poirotkin paheksuisi moisen vaihtoehdon tarjoamista belgialaisena.
Huominen iltapäivä on mulla buukattu valitettavasti täyteen kaikenlaista ohjelmaa, joten aamupäivä kulunee padan kanssa puuhastelessa ja muut sitten kun kotio taas ehdin. Että päivällisen sijaan kyllä illalliseksi menee, taas.
*****
Ai niin joo, kävin torstaina jossain mamma-muksu-jumpassa - voi apuaaaaaaa! :D Se on siis ihan viikottainen tunti kuntosalilla, mutta höpsönä kuvittelin että kivasti varmaan hypellään ja laulellaan niin höpöhöpö! Siinäpä sitten ähersin kyykkyjä semmoinen keponen 2-vuotias painona. En olisi tällä kunnolla kyllä vapaaehtoisesti moista painoa valinnut, reidet huutaa vieläkin hoosiannaa! :D No, tietää ainakin tehneensä...
Post a Comment